Zao shang hao!

Eli huomenta täätlä Kiinasta. Ajattelin näin työpäivän aluksi vähän kirjotella tänne pitkästä aikaa, sen kunniaksi että eilen taisi olla tasan kuukausi siitä, kun tänne tulin. Ei kuukausi kovin pitkä aika ole, mutta silti se Suomi tuntuu aika etäiseltä jo. Kyllä sitä alkaa olla jo aika tottunu elämään täällä, kovin on erilaista ku oli kuukausi sitten Suomessa! Edelleen viihdyn hyvin ja nautin tästä kokemuksesta. Työtahtiinkin on jo tottunut eikä tää tunnu enää niin rankalta. Oon oppinut sen, ettei mun pidä olla toimistossa koko aikaa eikä mun pidä olla töissä 12h päivässä vaikka joku muu olisikin. Pomo puhui mulle, että mun pitää keskittyä enemmän mun projektiin ja muuhun sellaseen, ja vähemmän tähän operatiiviseen auttamiseen. Mut kaikkihan täällä linkittyy yhteen, joten vaikea sanoa, mitä teen mitenki paljon. Kevät on täällä parhaillaan ja muutamia päiviä lukuunottamatta on ollut aurinkoista ja lämmintä - ja luonto alkaa olla jo erittäin vehreä.

Nyt olen käynyt muurilla jo useampaan otteeseen. Patikoin/kävelen sen saman reitin ylös, josta aikaisemminkin kerroin, ja siitä kävelen villiä muuria parikymmentä minuuttia kunnes se yhtyy kunnostettuun muuriin. Kävelen kunnostettua muuria hieman ja tulen alas. 1,5h reissu about ja ilmaiseksi pääsee, wohoo! Hyvä aamulenkki, joskin pitää lähteä jo puoli seitsemän aikaan. Ei hullummat lenkkipuitteet! Viime lauantaina me järjestettiin Walk on the Wild Side, jota minä opastin. Reitti oli tuo sama kyseinen (plus vähän lisää), mutta meillä meni 3h, sillä ainoina asiakkaina olleet australialaiset halusivat pyöriä kovasti ympäriinsä ja olivat hitaita. Mutta enpä pistä pahitteeksi käyttää kolmea tuntia työpäivästä muurilla hengaamiseen! Ja ne maksoivat mun "liukurilipun" muurilta alas. Kyllä vain, sieltä tulee alas sellainen metallimäki, jota liututaan pulkan tapaisilla laitteilla. Se on suhteellisen kammottava ja korni. Mutta tulipahan kokeiltua!:)

Mun projekti täällä eli Sustainable Food Programmin toteuttaminen, formalisointi ja tuotteistaminen on lähteny hyvin käyntiin ja on hyvät fiilikset siitä nyt. Yhessä vaiheessa olin hukassa sen suhteen ja huonoin fiiliksin, mutta nyt asiat on selkiintyny ja oon itse asiassa aika innoissani. Sain potkua, kun pomo tykkäsi paljon suunnitelmistani/luonnoksistani - hän ei ole mikään helposti miellytettävissä oleva tyyppi. Pidän projektista blogia jos jotakin kiinnostaa: http://theschoolhousesustainablefoods.blogspot.com/. Toinen pomoistani muuten eilen pyysi epävirallisesti mua jäämään tänne töihin täyspäiväisesti työharjottelun jälkeen (ei kai ollu vitsi?). Eli jee kai oon jotain tehny oikein. Täällä tarvitaan kohta totisesti lisää työvoimaa, ku tulee kaksi uutta taloa ja kuudentoista huoneen hotelli! Erityisesti kaivataan lisää kykenevää väkeä meidän management-tiimiin. Yritys kasvaa kovaa vauhtia ja valitettavasti hieman kauhistuttaa kauan noi omistajat jaksaa tollaista työtahtia... Palavat vielä loppuun.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina täällä oli iso ryhmä suomalaisia Pekingissä asuvia nuoria, vuokrasivat kaksi taloa. Olipa kivaa puhua taas Suomea. He kutsuivat mut illalla niiden taloon juhliin ja tottahan toki mä menin! Oli erittäin outoa - positiivisesti outoa - olla sellaisessa talossa juhlissa, jota yleensä vain esittelen asiakkaille ja poistun. Ja ne tarjos oluet! Viihtyivät täällä niin hyvin että viime lauantaina oli taas yksi suomalaisporukka, jonka tänne toi yksi edellisen kerran vieraista. Ja parin viikon päästä tulee taas 15 suomalaista samasta porukasta! Loistavaa. Muutenkin business menee suhteellisen hyvin ja ollaan viikonloppuisin yleensä fully booked. Ensi lauantaina meillä on täällä häät ja paikka on muuten suljettu. Siitä tulee hauskaa! Pari viikkoa sitten täällä oli joku kiinalainen megababeleffajulkkis pitämässä valokuvaussessiota, heh. Kuten sanoin aikasemminkin, meillä on kovin isojakin kihoja asiakkaina, mikä on tietenkin cooool.

Eilen oltiin Huairoussa viettämässä iltaa Michellen, Randhirin ja Christinen kanssa. Käytiin syömässä halpispaikassa, ja sen jälkeen jätskeille ja sieltä sitten syömään ankankauloja ja jotain muuta. Melkein olin maistamatta niitä ankankauloja, ku näytti miltä näytti, mutta maistoinpahan kuitenkin ja ihan hyvää oli. Pekingissä viimeksi sain ravintolassa jotain ihme lihaa ja söin jonkin verran mukisematta - en vieläkään tiedä varmaksi mitä se oli, mutta epäilen sen olleen porsaan ihoa. Kaikkea täällä pääsee maistamaan. Ylihuomenna on suunnitelmissa maistaa aasia Pekingissä, se on siellä suosittua ruokaa. Niin, Pekingissä on ollut erinomaisen kivaa kuten aikaisemminkin. Viimeksi kävin mm. katsastamassa uudet olympiamestat ja olivat kyllä todella hienoja ja mahtipontisia! Vielä en käynyt linnunpesässä enkä vesikuutiossa sisällä, kun unohdin opiskelijakorttini tänne kämpille ja olen pihi... Kuulin huhua, että kukaan ei pidä linnunpesästä huolta ja siitä on kovaa vauhtia tulossa ostoskeskus - hui, toivottavasti huhut ovat perättömiä.

Kaksi viikkoa sitten kävin Pekingissä erittäin mielenkiintoisessa ja suuresti mainostetussa näyttelyssä: 50 vuotta demokratiaa Tiibetissä. Siellä hehkutettiin miten Kiina on tehnyt Tiibetistä huimasti paremman paikan. Eipä siitä sen enempää, toki toki (shhh). Muuten olen Pekingissä vain pyörinyt ympäriinsä ja pitänyt hauskaa. Pyörin nähtävyyksillä, shoppailen hieman, syön paikallisissa ravintoloissa ja iltaisin metsästän kivoja illanviettopaikkoja. Tarjontaa on, kuten arvata saattaa, valtavasti. Muutama paikka on löytynyt, joihin olen todella tykästynyt ja joissa pyrin käymään useammin. Viimeksi olin pomon mukana perjantaina businesslounaalla eräässä boutique-hotellissa, oli todella upea paikka - hotellissa oli n. 10 eri teeman mukaista huonetta rakennettuna vanhaan hutong-taloon. Käykää tsekkaamassa: http://www.dugecourtyard.com/. Tiedän ainaki jokusen arkkitehtiopiskelijan joka saisi paikasta kiksit..:) Lounas sisälsi about 15 ruokalajia, mutta en mä paljoa kehdannu syödä ku oli niin fiini meininki, heh. En vieläkään oikeen tiedä mikä oli lounaan tarkotus... No, sainpahan puoli päivää ylimäärästä vapaata!


Kaikki työntekijät on täällä todella kivoja ja tullaan hyvin toimeen keskenään. Mulle yritetään opettaa Kiinaa ja mä yritän opettaa englantia - kaikki voittaa! Nää on ottanu mut hyvin vastaan eikä oo ollu lainkaan ulkopuolinen olo, mikä on hieman yllättävää. On todella kivaa ja mielenkiintoista elää aidosti näin erilaisessa kulttuurissa ja huomata miten erilaisia tapoja ja asenteita täällä on kuin Suomessa. Ainoot ihmiset joihin on vähän alkanu menemään maku on pomot (välillä) mut ei siitä sen enempää... On ne tosin mukaviakin, viime ke esim vei minut ja Michellen illalliselle. Hot Pottia! Ollaan alettu vihdoin kokkaamaan Michellen kanssa kämpillä, järjestettiinpähän jo pienimuotoiset juhlatkin! Täällä kokataan ihan erilailla ku Suomessa. Ateriat koostuu monista pienistä simppeleistä ruokalajeista. Eli samoista raaka-aineista joista mä tekisin yhden ruokalajin, täällä siitä saadaan viisi. Ja kaikki, aivan kaikki paistetaan rasvassa. Tästä päästääkin aiheeseen joka on alkanut todella ahdistaa - painonhallinta. En ole päässyt kuukauteen vaa'alle ja lihomista on varmasti tapahtunut, suuresta määrästä hyötyliikuntaa huolimatta. On todella otettava itseään niskasta kiinni ja pitää huolta linjoista... Paitsi että musta on tullu täällä karkkiaddikti!:) No joo, ehkä lopettelen taas tältä kertaa ja alan tekemään töitä... Olen tänään vastuussa kun on Michellen vapaapäivä. Onneksi on hiljainen päivä.

Palaillaan taas!

Pietari