Zao shang hao!

Eli huomenta täätlä Kiinasta. Ajattelin näin työpäivän aluksi vähän kirjotella tänne pitkästä aikaa, sen kunniaksi että eilen taisi olla tasan kuukausi siitä, kun tänne tulin. Ei kuukausi kovin pitkä aika ole, mutta silti se Suomi tuntuu aika etäiseltä jo. Kyllä sitä alkaa olla jo aika tottunu elämään täällä, kovin on erilaista ku oli kuukausi sitten Suomessa! Edelleen viihdyn hyvin ja nautin tästä kokemuksesta. Työtahtiinkin on jo tottunut eikä tää tunnu enää niin rankalta. Oon oppinut sen, ettei mun pidä olla toimistossa koko aikaa eikä mun pidä olla töissä 12h päivässä vaikka joku muu olisikin. Pomo puhui mulle, että mun pitää keskittyä enemmän mun projektiin ja muuhun sellaseen, ja vähemmän tähän operatiiviseen auttamiseen. Mut kaikkihan täällä linkittyy yhteen, joten vaikea sanoa, mitä teen mitenki paljon. Kevät on täällä parhaillaan ja muutamia päiviä lukuunottamatta on ollut aurinkoista ja lämmintä - ja luonto alkaa olla jo erittäin vehreä.

Nyt olen käynyt muurilla jo useampaan otteeseen. Patikoin/kävelen sen saman reitin ylös, josta aikaisemminkin kerroin, ja siitä kävelen villiä muuria parikymmentä minuuttia kunnes se yhtyy kunnostettuun muuriin. Kävelen kunnostettua muuria hieman ja tulen alas. 1,5h reissu about ja ilmaiseksi pääsee, wohoo! Hyvä aamulenkki, joskin pitää lähteä jo puoli seitsemän aikaan. Ei hullummat lenkkipuitteet! Viime lauantaina me järjestettiin Walk on the Wild Side, jota minä opastin. Reitti oli tuo sama kyseinen (plus vähän lisää), mutta meillä meni 3h, sillä ainoina asiakkaina olleet australialaiset halusivat pyöriä kovasti ympäriinsä ja olivat hitaita. Mutta enpä pistä pahitteeksi käyttää kolmea tuntia työpäivästä muurilla hengaamiseen! Ja ne maksoivat mun "liukurilipun" muurilta alas. Kyllä vain, sieltä tulee alas sellainen metallimäki, jota liututaan pulkan tapaisilla laitteilla. Se on suhteellisen kammottava ja korni. Mutta tulipahan kokeiltua!:)

Mun projekti täällä eli Sustainable Food Programmin toteuttaminen, formalisointi ja tuotteistaminen on lähteny hyvin käyntiin ja on hyvät fiilikset siitä nyt. Yhessä vaiheessa olin hukassa sen suhteen ja huonoin fiiliksin, mutta nyt asiat on selkiintyny ja oon itse asiassa aika innoissani. Sain potkua, kun pomo tykkäsi paljon suunnitelmistani/luonnoksistani - hän ei ole mikään helposti miellytettävissä oleva tyyppi. Pidän projektista blogia jos jotakin kiinnostaa: http://theschoolhousesustainablefoods.blogspot.com/. Toinen pomoistani muuten eilen pyysi epävirallisesti mua jäämään tänne töihin täyspäiväisesti työharjottelun jälkeen (ei kai ollu vitsi?). Eli jee kai oon jotain tehny oikein. Täällä tarvitaan kohta totisesti lisää työvoimaa, ku tulee kaksi uutta taloa ja kuudentoista huoneen hotelli! Erityisesti kaivataan lisää kykenevää väkeä meidän management-tiimiin. Yritys kasvaa kovaa vauhtia ja valitettavasti hieman kauhistuttaa kauan noi omistajat jaksaa tollaista työtahtia... Palavat vielä loppuun.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina täällä oli iso ryhmä suomalaisia Pekingissä asuvia nuoria, vuokrasivat kaksi taloa. Olipa kivaa puhua taas Suomea. He kutsuivat mut illalla niiden taloon juhliin ja tottahan toki mä menin! Oli erittäin outoa - positiivisesti outoa - olla sellaisessa talossa juhlissa, jota yleensä vain esittelen asiakkaille ja poistun. Ja ne tarjos oluet! Viihtyivät täällä niin hyvin että viime lauantaina oli taas yksi suomalaisporukka, jonka tänne toi yksi edellisen kerran vieraista. Ja parin viikon päästä tulee taas 15 suomalaista samasta porukasta! Loistavaa. Muutenkin business menee suhteellisen hyvin ja ollaan viikonloppuisin yleensä fully booked. Ensi lauantaina meillä on täällä häät ja paikka on muuten suljettu. Siitä tulee hauskaa! Pari viikkoa sitten täällä oli joku kiinalainen megababeleffajulkkis pitämässä valokuvaussessiota, heh. Kuten sanoin aikasemminkin, meillä on kovin isojakin kihoja asiakkaina, mikä on tietenkin cooool.

Eilen oltiin Huairoussa viettämässä iltaa Michellen, Randhirin ja Christinen kanssa. Käytiin syömässä halpispaikassa, ja sen jälkeen jätskeille ja sieltä sitten syömään ankankauloja ja jotain muuta. Melkein olin maistamatta niitä ankankauloja, ku näytti miltä näytti, mutta maistoinpahan kuitenkin ja ihan hyvää oli. Pekingissä viimeksi sain ravintolassa jotain ihme lihaa ja söin jonkin verran mukisematta - en vieläkään tiedä varmaksi mitä se oli, mutta epäilen sen olleen porsaan ihoa. Kaikkea täällä pääsee maistamaan. Ylihuomenna on suunnitelmissa maistaa aasia Pekingissä, se on siellä suosittua ruokaa. Niin, Pekingissä on ollut erinomaisen kivaa kuten aikaisemminkin. Viimeksi kävin mm. katsastamassa uudet olympiamestat ja olivat kyllä todella hienoja ja mahtipontisia! Vielä en käynyt linnunpesässä enkä vesikuutiossa sisällä, kun unohdin opiskelijakorttini tänne kämpille ja olen pihi... Kuulin huhua, että kukaan ei pidä linnunpesästä huolta ja siitä on kovaa vauhtia tulossa ostoskeskus - hui, toivottavasti huhut ovat perättömiä.

Kaksi viikkoa sitten kävin Pekingissä erittäin mielenkiintoisessa ja suuresti mainostetussa näyttelyssä: 50 vuotta demokratiaa Tiibetissä. Siellä hehkutettiin miten Kiina on tehnyt Tiibetistä huimasti paremman paikan. Eipä siitä sen enempää, toki toki (shhh). Muuten olen Pekingissä vain pyörinyt ympäriinsä ja pitänyt hauskaa. Pyörin nähtävyyksillä, shoppailen hieman, syön paikallisissa ravintoloissa ja iltaisin metsästän kivoja illanviettopaikkoja. Tarjontaa on, kuten arvata saattaa, valtavasti. Muutama paikka on löytynyt, joihin olen todella tykästynyt ja joissa pyrin käymään useammin. Viimeksi olin pomon mukana perjantaina businesslounaalla eräässä boutique-hotellissa, oli todella upea paikka - hotellissa oli n. 10 eri teeman mukaista huonetta rakennettuna vanhaan hutong-taloon. Käykää tsekkaamassa: http://www.dugecourtyard.com/. Tiedän ainaki jokusen arkkitehtiopiskelijan joka saisi paikasta kiksit..:) Lounas sisälsi about 15 ruokalajia, mutta en mä paljoa kehdannu syödä ku oli niin fiini meininki, heh. En vieläkään oikeen tiedä mikä oli lounaan tarkotus... No, sainpahan puoli päivää ylimäärästä vapaata!


Kaikki työntekijät on täällä todella kivoja ja tullaan hyvin toimeen keskenään. Mulle yritetään opettaa Kiinaa ja mä yritän opettaa englantia - kaikki voittaa! Nää on ottanu mut hyvin vastaan eikä oo ollu lainkaan ulkopuolinen olo, mikä on hieman yllättävää. On todella kivaa ja mielenkiintoista elää aidosti näin erilaisessa kulttuurissa ja huomata miten erilaisia tapoja ja asenteita täällä on kuin Suomessa. Ainoot ihmiset joihin on vähän alkanu menemään maku on pomot (välillä) mut ei siitä sen enempää... On ne tosin mukaviakin, viime ke esim vei minut ja Michellen illalliselle. Hot Pottia! Ollaan alettu vihdoin kokkaamaan Michellen kanssa kämpillä, järjestettiinpähän jo pienimuotoiset juhlatkin! Täällä kokataan ihan erilailla ku Suomessa. Ateriat koostuu monista pienistä simppeleistä ruokalajeista. Eli samoista raaka-aineista joista mä tekisin yhden ruokalajin, täällä siitä saadaan viisi. Ja kaikki, aivan kaikki paistetaan rasvassa. Tästä päästääkin aiheeseen joka on alkanut todella ahdistaa - painonhallinta. En ole päässyt kuukauteen vaa'alle ja lihomista on varmasti tapahtunut, suuresta määrästä hyötyliikuntaa huolimatta. On todella otettava itseään niskasta kiinni ja pitää huolta linjoista... Paitsi että musta on tullu täällä karkkiaddikti!:) No joo, ehkä lopettelen taas tältä kertaa ja alan tekemään töitä... Olen tänään vastuussa kun on Michellen vapaapäivä. Onneksi on hiljainen päivä.

Palaillaan taas!

Pietari

Tere!

Nyt sain aikaseksi lisätä muutaman kuvan täältä. Ekassa kuvassa on The Schoolhousen julkisivu. Tosta portista meen siis joka aamu sisälle varsinaiseen työpaikkaani. Rakennus sijaitsee aivan keskellä kylää ja on rakennettu - kuten olen maininnut - entiseen hylättyyn koulurakennukseen.

Kahden minuutin kävlymatkan päässä on kyläkauppa. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä ei ole mikään suuren luokan marketti, mutta saa sieltä ainakin vettä, kaljaa, suklaata, kananmunia ja pelikortteja. Sekä Schoolhouse että kauppa sijaitsevat päätien varrella, joka johtaa ylös Kiinan muurille.

Kuva The Schoolhousen sisältä. Toissa lauantaina meillä oli teemalounaspäivä "kite making and traditional folk music". Lapset teki leijoja ja siinä ne niitä nyt sitten lennättelee. Ravintola oli aivan täynnä. Toimisto, jossa suurimmaksi osaksi työskentelen, sijaitsee rakennuksessa joka näkyy kuvassa.

Mutianyun kylä. Siinä se suurinpiirtein on, ei mikään iso paikka. Mutta todella kauniilla paikalla! Takana näkyy Kiinan muuri luikertelemassa vuoria pitkin.

Vaelsin ylös turistivapaalle "villille muurille". Upean näköistä, ja sama jatkuu kilometrejä molempiin suuntiin!

Kuva lähempää "villistä muurista". Kesti noin tunnin vaeltaa kylästä tälle paikalle. Paikan päällä oli todella sallinen olo että on maailman katolla. Se oli mahtavaa! Toivottavasti pääsen pian taas..

Maisemaa matkan varrelta kävellessäni muurille. Voitte kuvitella miltä maisema näyttää pian kun vuoret ovat täynnä kukkivia puita ja muuta vastaavaa.

Kuva Mutianyun kylästä. Tie kuvassa on kylän päätie - varsinainen valtaväylä. Ympyröivät vuoret näyttävät nyt erilaisilta kun kuvan ottamishetkellä, sillä niitä koristavat kukkiin puhjenneet puut. Kaksi viikkoa sitten vuoret olivat valkeita lumesta, nyt ne on valkeita kukkivista puista! Täällä on ollut jo monta päivää putkeen 25 astetta lämmintä.

Työkavereitani, oltiin syömässä Huairoun keskustassa. Oikealla lähimpänä kameraa on Michelle, joka on läheisin työkaverini täällä ja ainoa joka tekee suurinpiirtein samaa työtä kuin minä. Puhuu sujuvaa englantia ja kuuluu yrityksen johtoporukkaan. Muut kuvassa ovat Daisy, Dani ja Ray (jep, kaikilla on täällä sekä kiinalaiset että länsimaiset nimet). He työskentelevät kokonaan ravintolapuolella, toisin kuin minä ja Michelle. Ovat todella mukavia, vaikkakin kommunikaatio on välillä hieman hankalaa kielimuurin takia...

Kiireinen lauantaipäivä The Schoolhousessa. Oikealla kuvassa näkyy kattoterassimme, joka on luonnollisestikin suosituin paikka ruokailla - sieltä on näkymä Kiinan muurille.

Peking on vain 75minuutin päässä Mutianyusta, mutta aivan täysin eri maailma. Valtava metropoli. On todella mukavaa pomppia kahden vastakohtaisuuden välillä - asua rauhallisessa autenttisessa vuoristokylässä maaseudulla, ja toisaalta viettää aikaa viikoittain yhdessä maailman suurimmista kaupungeista. Tällä viikolla olin Pekingissä kaksi yötä, nähtäväksi jää tuleeko siitä tapa vai tyydynkö yhteen yöhön. Todennäköisesti kallistun kahden yön puoleen.

Kuva Taivaan Temppelin puistosta Pekingistä. Yksi lempipaikoistani maan päällä. Valtava puisto temppeleineen kaupungin keskellä. Paikan maagisuutta ja tunnelmaa on vaikea kuvailla, joten kehotan vaan kaikkia käymään siellä itse.

Tärkeä osa yritystämme on oma lasipuhaltamo. Olin katsomassa demostraatiota, niitä järjestetään täällä kaksi kertaa päivässä. Sain tehtäväksi kuvata prosessin alusta loppuun, sillä yritämme saada kuvin varustellun osion lasinpuhalluksesta nettisivuillemme.

Lisää kuvia pian!

Take care! Wan an,

Pietari

Morjensta!

Terveisiä taas täältä Mutianyusta. Kaksi ja puoli viikkoa takana ja täällä menee edelleen hyvin, vaikkakin pitkät työpäivät uuvuttavat edelleen, välillä aika paljonkin. Otan tosiaankin kiinni työkokemattomuuteni, täällä opin todellakin käytännön työelämää. Onneksi työ on mielekästä ja mielenkiintoista, ja on mukavaa työskennellä yrityksessä joka on omistautunut tosissaan kestävälle kehitykselle ja kyläyhteisön elvyyttämiselle. Alkaa myös varmistua, että saan täältä lopputyöaiheeni. Jee! Tykkään olla täällä ja tykkään tosi paljon Kiinasta - ei olisi ollenkaan hullumpaa asua tässä maassa kauemminkin. Tänään oli upea sää ja ensimmäinen päivä kun tarkeni kokonaan ilman takkia! Jee! Kevät tulee! Yli 20 oli mittarissa, ja tulee olemaan huomennakin. Täällä on ollut yllättävän kylmä, olen palellut paaaaljon. Kolmena päivänä satoi jopa lunta. Ympäröivät vuoret näyttivät todella upeilta kun yhtäkkiä muuttuivat valkeiksi! Nyt alkaa olemaan sen verran lämmin että ensi viikolla aletaan istuttamaan puutarhaa. Kilpailija lähistöllä on pistänyt kasvihuoneen pystyyn, joten meillä on kiire näyttää asiakkaille, että mekin kasvatetaan omia vihreitä ravintolan pihalla! Suunnitelmat piirroksineen on jo tehty puutarhasta, ja sen pitäisi ilmestyä nettisivuillemme tässä jokin kaunis päivä. Työkuvani on ollut more or less sitä samaa mitä aikaisemminkin. Koko ajan tulee tosin enemmän vastuuta. Täällä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa, ensi viikolla pitäisi tulla suomalainenkin ryhmä. Pomoni sanoi myös että itse Yhdsysvaltojen presidentti on näillä näkymin tulossa käymään yrityksessämme.. wow! Meillä on hyvä ja tasokas maine ja asiakaskuntaamme kuuluu ilmeisesti iso joukko suuria kihoja. Saa nähdä josko saataisiin jotain julkkiksiakin tänne! On hauska kontrasti toisaalta hengata umpipaikallisten kiinalaisten kanssa ja toisaalta jutella päivittäin asiakkaina olevien länsimaalaisten kanssa.

Tänä viikonloppuna ollaan aivan täynnä ekaa kertaa, kaikki yhdeksän taloa varattu ja kaikki kolme ravintolaakin oli lounasaikaan täynnä. Kiirettä pitää! Huomenna ollaan niinikään fully booked, kuten myös koko ensi viikonloppu. Hyvää tekee bisnekselle, mutta on se aikamoista häsläämistä ja ympäriinsä juoksentelua. Eipähän käy aika pitkäksi. Tänään oli erikoisohjelmassa leijantekoa ja kansanmusiikkia, viikon päästä on puolestaan pääsiäisbrunssi. Me järjestetään monina viikonloppuina jonkinlaista ohjelmaa, joinakin lauantai-iltoina myös erikoisillallisia - viikko sitten oli Country Gurmet menyy ja live jazzmusiikkia. En ole myöskään aiemmin muistaakseni maininnut, että iso osa tätä kompleksia on oma lasipuhaltamo, se on itse asiassa se, mistä koko yritys lähti liikkeelle. Kaksi kertaa päivässä demonstraatioshow eli pääsee katselemaan ilmaiseksi lasin puhallusta. Olen nähnyt sen kerran, kun yksi ilta pomo soitti että mun pitää mennä valokuvaamaan se demonstraatio alusta loppuun. En oo vielä kattonu tuliko hyviä kuvia. Mutta mageeta oli katsoa kun ne teki polttamalla ja puhaltamalla lasikimpaleesta hienon värikkään lautasen!

Nyt olen ollut kaksi yötä ja kaksi päivää yhteensä Pekingissä, ja täytyy sanoa että on se kyllä ehdottomasti kivoin kaupunki missä olen käynyt. En muistanut väärin, rakastuinhan jo kaupunkiin vuonna 2004. Peking on todella valtava, valtava, valtava, valtava - kuitenkin suhteellisen selkeä. Sieltä löytyy kaikille jotain, kaupunki on erittäin monipuolinen. Syön yleensä lounaan ja päivällisen aidoissa paikallisissa ravintoloissa, ja illalla menen fiineille baarialueille, joissa hinnat kymmenkertaistuvat. Päivällisestä maksan siis ruokajuomineen 4-5€, joka on sama hinta tai jopa vähemmän mitä saa maksaa yhdestä juomasta baarikadulla. Kiinasta saa kaikkea halvalla ja kaikesta saattaa joutua maksamaan paljon - mitään perushintoja ei oikeastaan ole. Viime torstaina kävin syömässä ravintolassa jossa ei ollut mitään englanniksi, ei ruokalistaa, ei henkilökuntaa - ainoa asia mitä luki länsimaisin kirjaimin oli vessassa "please flush after use." Toki sehän on se asia mikä on tärkeä kertoa. Lounasravintolassa oli puolestaan jostain ihme syystä "suomeksi" ruokalista, vaikka oli kaukana turistipaikasta. Kirjoitus ei vaan ollut ihan oikeaoppista. Kohdassa jossa piti lukea "kanaruokia" luki "kanamokia". Heh.

Ensi viikolla lähden jo keskiviikkoiltana töiden jälkeen Pekingiin ja maksan itse hostelliyön. Katsotaan meneekö liian hankalaksi. Tää on itse asiassa tosi mukava yhdistelmä - asun paikallisessa pienessä kylässä vuorten keskellä, ja kerran viikossa pääsen maistelemaan sykkivän metropolin elämää. Molemmat ääripäät tulee siis koettua. Se Pekingpäivä ei vaan ole kovin lompakkoystävällinen yleensä kun pääsee vähän innostumaan kaupungin valtavasta shoppailu- ja kulttuuritarjonnasta... Saa nähdä miten mä saan kaiken tavaran raahattua Suomeen syksyllä. O-ou. Torstaina kävin Taivaan Temppelissä, ja se on - aivan kuten muistin vierailustani siellä 2004 - seisauttavan upea ja rauhoittava paikka.

Eilen olin kokkimme luona syömässä Hot Potia, oltiin siellä n.7 hengen työporukan kanssa. Se on sellainen kiinalainen fonduen tapainen ruokailumuoto, jossa lihanpaloja, salaattia, sieniä ja muuta vastaavaa heitetään kuumaan pataan ja pomitaan sitten sieltä ja dipataan lautasella olevaan kastikkeeseen. Hyvää oli. Ollaan Michellen kanssa suunniteltu että meidän pitää alkaa kokata omassa keittiössämme iltaisin, mutta ei olla vielä saatu aikaiseksi, kun työpäivän jälkeen on aina sen verran väsynyt. Tää Mutianyun kylä, ja viereinen vastaava, ovat todellakin perikiinalaisia kyliä. Kommunismi elää täällä vieläkin, sillä joka päivä kahdesti koko kylässä raikaa kaiuttimista kylän johtajien pitämä puhe. Se on huvittavaa. Kuulemma kertoo kylän uutisista ja ilmoittaa ilmoitukset. Kaiuttimista kuulemma kuulee myös jos on postia saapunut kylän postitalolle. Kyläläiset käyttävät myös aktiivisesti julkisia suihkuja ja vessoja - kommuunin jäänteitä? Vain 1,5h Pekingistä ja aivan toinen maailma! Tänään törmäsin kadulla Aasiin. Mistäköhän sekin tuli. Iltaisin ei kuulu mitään muita ääniä kuin koirien haukuntaa. Kiinaa yritän oppian enemmän ja enemmän, kielitaito ei kun ole tämän kansan vahvimpia puolia. Ravintolassa jo pärjään kielitaidollani, melkeen ainaki, heh.

Nyt ei jaksa enempää kirjottaa, vähän siivousta ja sitten nukkumaan. Huomenna on hullun kiireinen päivä, yaiks! Pitäkää Suomi pytyssä, toivottavasti kaikki on great siellä! Tai missä päin maailmaa ikinä ootteki. Hao shui!