Nyt on ensimmäinen viikko lähes takana ja fiilikset on yhä loistavat, vaikkakin pitkät työpäivät hieman uuvuttaa näin aluksi, kun en ole moiseen tottunut. Töitä on tosiaan 08.30 - 18.00 about, mutta työ on mitä mielenkiintoisinta ja todella monipuolista. Kerrankin on sellainen olo että multa todella odotetaan paljon ja on paineita tehdä asiat oikein. Erittäin onnistunut valinta siis työharjoittelupaikaksi, varmasti saan loistavaa kokemusta tulevaisuuden varalle!
Tänään olin ensimmäistä kertaa Kiinan muurilla. "Työn merkeissä", sillä lähdin tutustumaan vaellusreitille, jota tulen myöhemmin siis opastamaan. En mennyt sinne missä turistimassat ovat, vaan kipusin vuoristopolkuja ylös niin sanotulle "villille muurille", jossa puut kasvavat muurin keskellä ja ristin sielua ei näy missään. Polun löytäminen kesti hieman. Matka kesti noin tunnin ylös, missä muuri luikerteli vuoren selkää pitkin. Maisemat oli upeita koko matkan ja ylhäällä muurilla kokemus oli mitä mahtavin! Aivan upeata! Ei nyt heti tule mieleen, koska olisin yhtä hienoja, tai "koskettavia" maisemia nähnyt. Ei ollenkaan hullumpi paikka asua! Kävelin muurilla puiden seassa hetken, ja sitten palasin alas. Noin kahden tunnin reissu. Kaaduin muurilla ja sainpahan käyttöä Suomesta asti raahaamilleni laastareille. Tämä kilometrejä pitkä "villi muuri" on siis täysin turistivapaa ja ilmainen, ketään ei näkynyt misssään. It was awesome!!!
Sitten aikaisempiin päiviin. Sunnuntai-iltana pomoni järjesti minulle kotonaan tervetuliaisillallisen. Sitä ruokalajien määrää! Tuli ilmi mielenkiinoinen kiinalainen tapa ruokailun suhteen - ruokaa on todella jäätävä yli. Kun kaikki olivat jo syöneet ja lopettaneet ja ruokaa oli vielä vähän jäljellä, emäntä kauhistui että ruokaa on ehkä ollut liian vähän ja laittoi kokin tekemään muutaman ruoan lisää. Eihän niitä kukaan syönyt enää, mutta ruokaa on jäätävä yli. Aikamoinen kontrasti suomalaiseen "kaikki on syötävä" mentaliteettiin. Toinen vähemmän kiva tapa johon olen törmännyt on se, että täällä ei käytetä turvavöitä eikä niitä pahemmin ole. Kerran mennessämme lähikylään laitoin turvavyöt kiinni ja minua katsottiin oudosti ja sanottiin ettei täällä päin käytetä turvavöitä. On kyllä hieman pelottavaa olla autossa ilman vöitä, joten käytän niitä jääräpäisesti aina kun mahdollista. Se ei valitettavasti ole kovin usein.
Kiinankielen fraaseja olen taas oppinut mooonta lisää, mutta jostain syystä mulle aina nauretaan ku yritän käyttää niitä..;) Onnistuin kuitenkin kaupassa kysymään "mitä maksaa" kiinaksi ja ymmärsin vastauksenkin. That's a start! Töissä aiheutuu jonkin verran ongelmia siitä, että en puhu kiinaa. Esim. tiistaisin, kun Michelle ei ole töissä ja olen vastuussa monista asioista, tulee vaikeuksia. Vastaan puhelimeen, mutta kun 50% soittajista puhuu kiinaa, joudun antamaan puhelimen big bossille, jolla on kovasti kiireitä. Olen myös vastuussa tiistaisin mm. siitä, että paikkoja siivotaan ja laitetaan kuntoon, mutta minkäs teet kun yhteistä kieltä ei vielä ole. Mutta hauska on yrittää ja tämähän tekee tästä vielä eksoottisempaa! Muuten töissä olen varausten tekemisen, tiedusteluihin vastaamisen ja talojen esittelyn lisäksi kehitellyt parempaa check-in / check-out systeemiä yritykseen, laatinut virallisen registration formin ja check-out formin (joita ei siis aiemmin ole ollut) ja laatinut vieraille jaettavan dokumentin, jossa on tekemäni kartta kylän vuokrataloista ja perusinfoa. Se on vielä kyllä kesken. Lisäksi olen vastuussa uuden puutarhan tekemisestä, johon tulee kasveja joita ravintola käyttää ruoissaan. Siitä kehitellään projektia eteenpäin ja formalisoidaan sekä tuotteistetaan koko oman ruoan tuotanto. Loppujen lopuksi asiakas tietää aivan tarkalleen mistä syömänsä ruoka on peräisin, siitä yritetään saada kilpailuetu ja muuta vastaavaa. Siitä taitaa tulla myös oma osionsa nettisivuille. Selitän myöhemmin tarkemmin kun mullekin selviää, mutta tavoitteena on, että The Schoolhouse saisi neljännen eco-tähtensä. Töitä riittää, töitä riittää... Yhtenä päivänä Roadhouse ravintolaamme tuli 109:n australialaisen tilausryhmä, ja koska tässä huushollissa kaikki auttaa tarvittaessa kaikilla sektoreilla, meikäläinen pääsi tarjoilemaan juomia! Kyllä he ihmetteli että mistä oon ja mitä täällä teen. En näytä ilmeisesti kiinalaiselta. Sainpahan kokemusta tarjoilemisestakin. It was fun. Nyt huhti-toukukuu on kiireisintä aikaa meille ja ollaan lähes täynnä viikonloppuisin. Turristeja turristeja. Bisnesvieraat ovat myös tärkeä asiakasryhmä.
Maanantaina pomoni kutsui minut ja työkaverini ex-tempore illalliselle Huairoun kaupunkiin hienoon ravintolaan, jossa oli illallinen kylän johtajien kanssa. Johan oli isoherraillallinen!;) Ruokalajeja oli taas "muutama", täällä todella osataan illallistaa. Näiden muutaman illallisen vastapainoksi mainittakoon, että töissä syön ns. "staff lunchia", joka on riisiä ja jotain kastiketta päälle ja se syödään pakkityylisistä peltiastioista. Sekin on kyllä yleensä hyvää, ei kiinalaisesta ruoasta saa pahaa vaikka olisi kuinka "köyhää". Anyway, illallisen jälkeen lähdimme työkavereitten kanssa kiinalaiseen diskoon Huairoun keskustassa. Paikka oli hieno, mutta en voi käsittää miksi musiikkia pitää pitää niin tajuttoman lujalla. Luulin että sydämeni pysähtyy ja korvani putoavat päästä. Sai valita maksoiko sisään vai menikö ilmaiseksi ja lupasi porukalla kuluttaa 200rmb:tä. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto, sillä kuuden hengen porukalla tuo hieman yli 20€:n kulutus ei tuntunut haasteelliselta. Sillä sai muuten 10 olutta ja snacksit päälle, vaikka paikka oli hieno. Tätä maata ei ole hinnalla pilattu. Kaupassa olut maksaa about 20c. Yökerhossa soi länsimainen musiikki, taisi siellä jokunen euroviisukin pyörähtää. Globalisaatiota.. Automatkalla kotiin poika soiti Nightwishia. Globalisaatiota..
Ihmiset ovat täällä todella mukavia. On sellainen fiilis, että tulen saamaan hyvin kavereita. Ja olen jo saanutkin. Vaikka suurin osa ei puhu englantia, se ei tarkoita ettei aikaa voisi viettää yhdessä. Onhan meille esim. Michelle tulkkaamassa, heh, ja ei sitä aina pidä niin höpöttää.;) Tekee hyvää olla kiinankielen keskellä jatkuvasti, silleen sitä voi oppia. Michelle kanssa ollaan jo ystävystytty hyvin. Hänellä on muuten kaksi sisarusta ja hän kertoi tänään miten Kiinan valtio on asiaan aikoinaan suhtautunut...
Huomenna on ensimmäinen vapaapäiväni ja saan aamulla kyydin Pekingiin. Jee! Beijing here I come! Perjantaina puolelta päivin takaisin. Shoppailemaan, on jo tiedossa kaikennäköstä mitä tarviin. Täällä kylässä kun ei ostosmahdollisuuksia juurikaan ole. Oltiin tänään kyllä supermarketissa Michellen kanssa muutaman kylän päässä, ja käveltiin takas. On kokemus itsessään käydä ostoksilla paikallisessa supermarketissa! Ihanan erilaista, ja ihanan halpaa! Paitsi kahvi on kallista.. Mulla on kahvipuute! Nyt saa riittää tältä erää, toivottavasti ette pitkästy kuoliaaksi. Palaillaan taas, nauttikaa keväästä!
Kirjottelen myöhemmin itse kylästä ja kiinalaisesta elämästä, kun siihen paremmin tutustun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti