Ensimmäinen työpäivä takana

Hei vaan kaikille!

Päätin kirjoittaa blogia, niin on helppo jakaa kuulumiset täällä kaikille kiinnostuneille.

Nyt on siis ensimmäiset kaksi päivää takana ja fiilikset on mitä mahtavimmat. Olen siis Mutianyu nimisessä muutaman sadan asukkaan kylässä Huairoun kunnassa Pekingin lähellä työharjoittelussa, aivan Kiinan muurin juurella. Vieläkään ei ole ihan selvinnyt mikä tämän yrityksen ihan oikea nimi on, nimiä jotka tulee koko ajan esiin on The Schoolhouse, China Countryside Hotels, China Bound ja China Restaurant Holdings. Sen mitä tiedän on että kaikki on samassa verkostossa ja saman johdon alla. Onko ne sitten kaikka samaa vai? Kaiken ku tietäis. Mutta virallisesti mut on palkannut The Schoolhouse, suurin osa työnkuvastani taitaa olla kuitenkin China Countryside Hotelsien puolella, mikä sopii vallan mainiosti.

Tämä on siis matkailualan yritys, joka yrittää kestävän kehityksen mukaisesti elvyttää paikallista kuolevaa kyläyhteisöä ja kyläelämää. Miten käytännössä? Yritys palkkaa lähes kaikki työntekijänsä paikallisista kylistä, käyttää rakennustensa pohjana paikallisia vanhoja taloja, käyttää paikallisia elintarvikkeita toiminnassaan, ja tekee kaiken mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Yrityksen on perustanut ja johtaa jenkkimies, joka on asunut Pekingissä vuodesta 1983, ja hänen vaimonsa. Mukavia ovat. Paikka, jonka ympärillä täällä asiat pyörivät on The Schoolhouse, jossa on kansainvälinen ravintola, kanttiini, art house, smiths house, lasipuhaltamo, kauppa ja koko homman toimisto. Tilaa on myös tilaustapahtumille. Nimi tulee siitä, että se on rakennettu vanhaan hylättyyn koulurakennukseen. Kaikki rakennukset on rakennettu vanhoihin käyttämättömiin taloihin, ja ne onkin uskamottoman mageita yhdistelmiä uutta ja vanhaa. Vanha on pyritty säilyttämään, mutta mukavuuksista ei ole tingitty. Schoolhousin lisäksi firmalla on 10 upean taso vuokrataloa, joihin mahtuu 6-10 vierasta talosta riippuen. Pääkohderyhmänä on Pekingissä asuvat ulkomaalaiset. Tämän lisäksi on rakenteilla kolme hotellityylistä Inn:iä, jotka nekin ovat todella korkeatasoisia. Mainittakoon, että kaikki talot on suunnitellut paikan pomo. Hän suunnittelee ja rakentaa alueelle myös luksusluokan koteja, joita pääsin jo ekan päivän aikana ihastelemaan. Ideana on siis low-volume high spending tourists. Tämän lisäksi on vielä kaksi kiinalaista korkean tason ravintolaa. Sellainen paikka on siis kyseessä, toivottavasti saatte jonkinnäköisen kuvan.

Itse asun The Schoolhousen viereisessä vanhassa kiinalaistyylisessä talossa. Oma pieni mukava hieman ränsistynyt huone, vessaan, suihkuun ja keittiöön tosin pitää mennä pihan halki. Mutta väliäkös tuolla! Keittiötä ei juurikaan tarvitse, sillä työntekijät saavat kaksi ateriaa päivässä ilmaiseksi. Eikä täällä juurikaan ole mitään kauppaa josta ruokaa ostaisi. Ilmainen langaton nettiyhteys on, joka tuntuu hieman absurdilta tämän syrjäisen kylän keskellä. Lattialämmitystä ei ole, onneksi otin villasukat mukaan!

Aloitin työt siis tänään. Töitä mulla on kuusi päivää viikossa, n. 9h päivässä. Torstait ovat vapaapäiviäni. Saan kyydin joka torstaiaamu Pekingiin, jossa mulla on varattuna to-pe yöksi hotellihuone, näin siis joka viikko tässä puolen vuoden ajan. Työ vaikuttaa tämän ekan päivän perusteella erittäin erittäin mielenkiintoiselta! Työnkuvaani kuuluu mitä moninaisempia asioita, ensi pässä vuokratalojen varausten ja tiedustelujen vastaanotto, vieraiden vastaanotto, vieraiden saattaminen taloihin ja talojen esittäminen heille, moninainen toimistotyö, etc. Tulen toimimaan myös oppaana monella järjestetyllä kävelyretkellä Kiinan muurilla, ensimmäinen niistä on ensi kuussa. Tänään sain jo hieman auttaa ravintolankin puolella, sillä tarjoilijoidemme englanninymmärtämistaito tarvitsee "hieman tukea" ajoittain. Suurin osa asiakkaistamme ovat ei-kiinalaisia. Minulle kehitetään myös suuremman luokan projeksi, jota rupean väsäämään. Siitä on jo puhuttu, ja se liittyy siihen, miten oman ruoan tuotanto ja sen hyväksikäyttö ravintoloissa saataisiin maksimoitua, dokumentoitua ja ennen kaikkea tuotteistettua - miten siitä saadaa mahdollisimman hyvin kilpailuetu yritykselle. Tästä kerron enemmän sitten, kun ruvetaan sitä suunnittelemaan.

Sitten ihan selkeästi ensimmäisestä päivästä. Päivä alkoi sillä, että erittäin mukava kiinalainen työkaverini Michelle esitteli mulle juurta jaksaen kaikki talomme. Sitten tein vieraiden dokumentointiin liittyvää toimistotyötä. Iltapäivällä tuli chekkaamaan sisään kolme vierasporukkaa, jotka lähdin saattamaan taloille ja kertomaan hieman niistä. Eka setti ei menny ihan oppikirjojen mukaan, koska en löytänykään taloa ihan helposti, ja talon löydyttyä en saanu ovea auki ihan helposti! Kyllä nolotti. No, seuraavat meniki jo sitten hyvin. Toimistossa vastasin ekan kerran puhelimeen ja vastasin talotiedusteluihin ja otin vastaan ekan varauksen. Kylläpä tunsin itteni tärkeeksi!;) Faksasin muutaman paperin, jatkoin dokumentointia ja sitten kello olikin jo kuusi. Pomopariskunta kutsui mut ja Michellen ravintolaan maistamaan ateriakokonaisuutta mitä he olivat suunnitellu ensi lauantaiksi. Jee! Nam! Hyvää oli.

Kiinaa täällä pitäis osata oikeasti. Pomopariskunnan lisäksi vain kolme-neljä työkaveriani puhuu oikeasti englantia. Tänään jouduin kokeilemaan jo ensimmäisen kerran kiinaa, ku piti soittaa poliisille ja ilmottaa että faksaan dokumentit niille - mun piti sanoa vaan yksi sana, jota en enää muista, eikä ne ymmärtäny. Kyllä nauratti! Mutta muuten oon jo ekojen päivien aikana oppinu aika monta sanaa Kiinaa, ja rupee olemaan sellanen tunne että ehkä sitä kieltä vois jonkin verran oikeesti osatakin kun täältä palaa. Elän nimittäin kiinan palpatuksen keskellä koko aika. Sanavarastooni kuuluu nyt: numerot 1-6, 10-16, 20-26 etc., "minä olen suomalainen", "minä olen Pietari", "missä on...", "paljonko maksaa", kiitos, Kiina, Suomi, kyllä, ei, hyvää, terve... ja sellasta.. katotaan muistanko vielä huomenna.:)

Kahdesta ekasta illastani vielä. Ensimmäinen iltani oli ehkä mahtavin ikinä! Ensinnäkin työkaverini ovat todella mukavia ja olen päässyt heti mukaan porukoihin, mikä tuli ehkä pienenä yllätyksenä. Lähdin heidän mukaansa sokkona ekan päivän iltana, ja mentiin muutaman kylän päähän ravintolaan. Siellä olikin jonkin työntekijän juhlat, sen kunniaksi että oli selvinnyt jostakin onnettomuudesta. Paikka oli paikallinen kyläravintola, jossa valkosta miestä katsottiin kieltämättä pitkään. Ruokaa kannettiin pöytään jatkuvasti, olikohan niitä ruokalajeja 15. Riisiä ei ollut! Riisi tuli vasta illan päätteeksi, sitä kuulemma kiinalaiset syövät säästyäkseen krapulalta. En ole ikinä ollut sellaisen pakkojuoton edessä - vaikkakaan en loppujen lopuksi kovin paljoa juonut, sekin kaikki olutta. Pöydässä istui n.15 henkilöä (minä+2 puhui englantia) ja kukin vuorollaan kiersi kaatamassa laseihin kaljaa. Lasi oli aina pakki juoda kun lisää tultiin kaatamaan. Ei auttanut sanoa ei, koska se olisi tarkoittanut kuulemma sitä, että tarjoaja menettää kasvonsa. Yritin kyllä, trust me. Mikään ei oikeasti auttanut, aina oli pakko juoda ku joku kiinalainen tuli viereen tyrkyttämään. Kovin tyrkyttäjä oli kestitsijän anoppi. Tunnelma oli aivan mahtava, sitä on vaikea selittää. Taidan tykätä kiinalaisista!

Tänä iltana, oltuamme töissä 9-18.30, lähdimme Michellen ja muutaman muun kanssa Huairoun keskustaan, puolen tunnin ajomatkan päässä, jossa menimme syömään paikalliseen pikaruokalaan. Ateriat maksoivat 1-1.5€. Michelle on erittäin mukava ja toimii koko ajan myös mun tulkkina. Eli pystyn puhumaan kaikkien kanssa, välikäden kautta!;) Ruoan jälkeen menimme paikalliseen karaokepaikkaan, mikä oli jotain aivan uskomatonta. Siellä oli pitkä käytävä, joka näytti tavallisen hotellin huonekäytävältä, mutta jokainen huone oli isolla tv:llä varustettu karaokehuone, jonka käytöstä kukin porukka maksoi. Vuokrasimme oman huoneemme ja laulettiin siellä 1,5tuntia. Tai siis kuuntelin kiinalaista poppia sen ajan. Heh.

Tämä riittäköön tältä erää, ei kukaan varmaan tällaista romaania jaksa lukeakaan. Oli pakko kirjoittaa jo nyt ja jo näin paljon, sillä tuntuu että kahden päivän aikana on kokenut enemmän uutta kuin tavallisella lomalla yhteensä. En olisi parempaa työharjoittelupaikkaa voinut kuvitella, tällä hetkellä fiiliset on ainaki aivan mahtavat! No, kaksi päivää vasta mennyt, katsotaan vielä sitten myöhemmin... ;)

Pietari