Zao vaan kaikille!

Terveisiä pitkästä aikaa täältä Kiinan muurin kupeesta! Blogger on ollut blokattuna täällä jo jonkin aikaa, ja on vieläkin, mutta vihdoin löysin keinon kiertää tämä "hyvin ymmärrettävä" blokkaus. Saa nähdä kauan tällä onnistuu! Teillä tuntemattomilla on myös mm. facebook ja youtube, tottakai kannatan tällaisia blokkauksia (shh!). Anyway, olen ollut täällä nyt jo yli neljä kuukautta, tarkkaan ottaen neljä kuukautta ja viikko (miten niin lasken päiviä?) ja edessä on vielä sellaiset kaksi kuukautta. Olen edelleen viihtynyt oikein hyvin, itse asiassa nyt viihdyn taas paremmin kuin tuossa alkukesästä, jolloin olin hyvin stressaantunut. Nyt kaikki näyttää valoisalta, projekti on edennyt hyvin ja on itse asiassa loppusuoralla. No, ainakin melkein. Mulla oli outoja vatsaoireita itse asiassa pitkään (pelkäsin vatsahaavaa) ja kävin lääkärilläkin kolme kertaa (onneksi on hyvä matkavakuutus), mutta nyt oireet ovat suurimmaksi osaksi hävinneet. Meni käsikädessä stressin vähenemisen kanssa. Läskiä täällä tulee lisää, sille ei nyt ilmeisesti voi mitään, otetaan tiukka kuuri sitten taas Suomessa. Urheilu on jäänyt myös harmittavan vähälle.

Eihän tässä oikeen tiedä mitä kertois kun ei ole niin pitkään aikaan tänne mitään kirjoittanut. Marianne oli täällä juuri 10 päivää, oli oikein mukava saada kaveri tänne vierailemaan! Sain ylimääräisen vapaapäivän, joten oltiin ensin Pekingissä kaksi päivää, sitten tultiin tänne Mutianyuun, jossa Marianne sai asua yhdessä vuokrataloistamme puoli-ilmaiseksi. No, siellähän mäkin sitten hengailin ja jopa kokattiin siellä, ja se oli kyllä outoa. Mutta kivaa! Oli taivaallista saada oikeeta ruisleipää ja vehnätöntä pastaa ekaan kertaan yli neljään kuukauteen. Kastike syntyi siitä mitä ikinä löysimme kyläkaupasta - munakoisoa, sipulia, pippuria, porkkanaa, valkosipulia ja sellaista. Hyvää tuli. Käytiin tietenkin Mariannen kanssa myös vaeltamassa toisena iltana sinne Villille muurille, jonne on tätä nykyä jo kovin vaikea päästä, sillä kasvillisuus on erittäin tiheää. Pääsimmehän kuitenkin, ja tietenkin repussa oli oluet meitä palkitsemassa. Kiinan muuri, vaellus ja olut päälle, kyllä tekee hyvää!

Pekingissä oltiin vielä kaksi iltaa ja yksi päivä seuraavalla viikolla (muun ajan Marianne oli Shanghaissa). Oli hauskaa päästä näyttämään tätä uskomatonta kaupunkia jollekin - vaikka säät eivät oikein suosineet. Vikana iltana käytiin Vesikuutiossa katsomassa Joutsenlampi balettia (sellasen ne on sinne hommannut!), ja olihan se aika kiva kokemus olla katsomassa showta tuossa yhdessä maailman kuuluisimmista rakennuksista. By the way, sisältä siitä on tullut jo käytännössä ostoskeskus ja päätös on nyt myös tehny että Linnunpesästä tehdään ostoskeskus. Johan täällä tykätään ostaa. Mutta niin tykkään minäkin! Silk Marketilla (se kuuluisa tinkimiskauppakeskus) ovat alkaneet myymään supercooleja Ed Hardy paitoja ja eräitä muitakin mageita kledjuja, ja aika monta paitaa on tullut ostettua. Ja muutamat kengät. Ja DVD:itä. Mitenköhän saan kaiken takaisin Suomeen? Olen oppinut että siitä hinnasta mitä ne pyytää ei saa maksaa kuin 10-15%. Olen aika hyvin onnistunut tinkimään - eräskin naismyyjä löi minua poistuessani kojusta. Ups. Paras tinkiminen oli kun istuttiin Mariannen kanssa eräässä kansainvälisen ketjun ravintolossa, jonka nimeä en suostu mainitsemaan: nainen istuuntui viereemme ja alkoi myydä sukkia. Emme kiinnittäneet häneen mitään huomiota, mutta itsekseen hän vihaisesti tinkasi hinnan 20 rahasta per pari 10:een pariin 20 rahalla. Siitähän saatiin sitten kasa hyviä sukkia.

Töissä on mennyt oikein mukavasti itse asiassa eikä työ tunnu enää juuri lainkaan rankalta. Pitkiä päiviä edelleen, mutta erinomaisesti on siihen jo tottunut ja monesti jään ihan vapaaehtoisesti toimistoon vähän pidemmäksi aikaa. Tosin omia juttuja tekemään. Nyt meitä on täällä viisi työharjoittelijaa, joista jo jotain kerroin edellisessä kirjoituksessa. Audrey ja Veronica ovat oikein mukavia ja fiksuja tyyppejä, Emily (pomon tytär) ja hänen poikaystävänsä ovat vähän hiljaisempia ja omissa oloissaan kyhertelemässä, mutta mukavia hekin. Oli niillä yksi ilta sellainen riita, että kämpässämme hajosi ikkunaa sun muuta, mutta ei siitä enempää, heh. Mulle kävi loistava tuuri, sillä ei mun oikeasti ole pitänyt jakaa huonetta kenenkään kanssa - Emily ja Dan nukkuvat yhdessä sängyssä Emilyn huoneessa. Jes! Kaksi yötä Dan on nukkunut mun huoneessa, kun on tullut rakkauteen ryppyjä.

Projektini etenee hyvin (onkohan joku lukenut mun projektiblogia?), kompostointi on käynnissä ja toimii, puutarhasta käytetään ravintoloissa koko ajan munakoisoa, kurkkua, basilikaa, rucolaa ja minttua - vihreitä papuja, kurpitsoja, tomaatteja, salaattia rosmariinia ja timjamia on tuota pikaa. Nyt olen alkanut työskentelemään enemmän teoreettisen puolen kanssa, ja olen alkanut kirjoittaa laajaa Sustainable Food Program dokumenttia, josta tulee monikymmensivuinen ja joka sisältää kaikki käytännön ja teorian asiat tästä projektista. Se toimii sitten tulevaisuudessa lähtökohtana ohjelman jatkamiselle, sillä tarkoituksena on että ennen pitkää tänne palkataan ihan täyspäiväinen Sustainable Food Manager - minä vain laitan hommat käyntiin. Kompostoinnista - tein sen itse pari ensimmäistä kertaa opettaakseni puutarhurillemme, ja kyllä oli hieman likaista puuhaa. Tämä teki ilmeisesti vaikutuksen tähän puutarhuriin (Li Fangquen) sillä hän sanoi että jos saisi arvioida minut työharjoitteluni jälkeen niin hän antaisi 120%! Olen ollut tyytyväinen lähiaikoina työskentelyyn täällä, ja en ole saanut pomolta moitteita iäisyyksiin - päinvastoin, tunnumme olevat oikein hyvää soppaa keskenemme nykyään. Olen saanut jopa kehuja! Olen myös alkanut pitämään joka maanantaina kokouksia projektistani johon osallistuu kaikki asianomaiset, ja nämä kokoukset ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ja hyödyllisiksi. Asiat toimii paljon paremmin kun pystytään käymään niitä läpi kasvotusten kaikkien läsnäollessa. Kaikenkaikkiaan ilmapiiri on hyvä, ja täällä on mukava työskennellä. Joskin, täytyy sanoa, kyllä nämä 6kk ja risat riiittävät oikein mainiosti. No, nyt tietenkin kun sanoin että kaikki menee hyvin niin seuraavassa kirjoituksessa valitan minkä kerkeän, eikö se niin mene?:)

Synttärini meni ihan mukavasti täällä. Juuri niitä ennen Walleniukset olivat täällä käymässä, ja oli uskomattoman kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaan. Olivat täällä yhen yön Red Door talossa, ja Pekingissä olin vielä vapaapäivänäni nuorten Walleniusten kanssa. Kävimme Kesäpalatsissa, jonne pääsee nykyään kätevästi metrolla. Kesäpalatsi on valtava puisto/järvi alue, jossa on vanhoja siltoja, temppeleitä ja muuta sellaista peruskiinalaista arkkitektuuria. Erittäin suositeltava paikka kaikille Pekingin matkaajille, muistakaa varata monta tuntia sinne, sillä se ei todellakaan ole mikään pieni puisto. Illalla menimme syömään thaimaalaiseen ravintolaan Yaer Hutongille, joka on kuuluisa katu kattoterassiravintoloineen, perinteisine vanhoine taloineen ja vilkkaine baareineen. Synttäripäivänäni sain pitkän aamupäivän Pekingissä ja kävin kuuluisilla antiikkimarkkinoilla, jonka jälkeen lähdin kohti Mutianyuta - puolikas työpäivä oli vielä edessä. Kuuden aikaan illalla minut kutsuttiin ulos, päälleni heitettiin muutama kilo vedessä uitettua maissijauhoa ja sitten syötiin kokkimme tekemää superhyvää suklaahedelmäpähkinäjuttua (???). Kyllä asiakkaat ihmettelivät kun kävelin ulos ravintolasta valkoisena jauhosta. Illalla lähdimme Huairouhun viettämään iltaa ja syömään paikallisessa ravintolassa Randhirin, Michellen, Audrey ja Veronican kanssa.

Seuraavana päivänä olikin 4th of July, mikä oli näille joillekin jenkeille hyvinkin iso juhla. Illasta tuli yllättäen eräs mielenkiintoisimmista täällä: isoimmassa talossamme oli sinä iltana polttarit, ja yhtäkkiä vieraat kutsuivat jotkin meistä drinkeille heidän polttarijuhliinsa. Kävi ilmi, että he olivat palkanneet sinne kaksi baarimikkoa eräästä Pekingin hienoimmasta baarista, ja olivat pystyttäneet sinne ilmaisen Martini-baarin, josta me saatiin hakea drinkkejä niin paljon kuin maha otti vastaan. Yksi Martini Pekingin baarissa maksaisi lähemmäs 10€. Pöydässä oli myös paljon naposteltavaa, joten viihdyttiin paikalla muutaman tunnin ja juteltiin juhlaväen kanssa. Oli sairaan hauskaa (ja outoa, taas)! No, muutaman päivän päästä tuli mailia pomolta kaikille meille, että jatkossa ei ole hyvä niin kovin viihtyä vieraiden joukossa. Ei ole ammattimaista. Olen kyllä periaatteessa samaa mieltä, sillä nytkin kun he olivat juoneet minibaarista juomia ja me jouduttiin pyytämään niitä maksamaan, niin kyllä nolotti sen jälkeen kun itse oli ollut edellisenä iltana juomassa ilmaiseksi niiden fancejä drinkkejä.

Pekingissä on tullut taas tullut nähtyä kaikennäköistä, sillä olen aina kunnon turisti joka viikko kun sinne menen. On ollut myös hauska kokeilla eri hostelleja (menen yleensä keskiviikkoiltana, jolloin ekan yön olen hostellissa). Pekingissä olen ollut nyt aikaisempien mainintojen lisäksi Military Museumissa, Beijing City Planning Centerissä (siellä mm. vaikuttava koko huoneen kokoinen tarkka pienoismalli Pekingistä), Capital Museumissa (mahtava uusi rakennus), Kesäpalatsissa, Yuanyutan puistossa (ilmeisen suosittu uimajärvi Pekingissä, valtava puisto), Laamatemppelissä, Taolaisessa temppelissä, Kongfutsen temppelissä, Imperial collegessa, Eläintarhassa (yksi Pekingin hienoimmista puistoista) Ming-dynastian aikaisella muurilla (ainoa mitä Pekingissä jäljellä), Soong Ching Lingin entisessä asunnossa, Pearl Marketilla sekä uudelleen 798 alueella, Taivaan temppelissä, Olympiakylässä yms. Lisäksi olen vain mennyt tutustumaan eri aluesiin ja käynyt erilaisilla markkinoilla ja shoppausalueilla. Sain synttärilahjaksi Audreyltä hänen vanhan pyöränsä, joten mulla on tätä nykyä oma pyörä! Peking on äärimmäisen kätevä kaupunki pyöräillä ympäriinsä ja nautin siitä erittäin paljon. Onhan se toki vähän vaarallista siellä liikenteen melskassa pyöriä. Pekingistä olen entistä vakuuttuneempi että se on yksi maailman parhaista kaupungeista - uskomattoman laaja tarjonta kaikkea kaikille! Mutianyussa olen jatkanut aika ajoin muurille vaeltamista, ja se on aina tasan yhtä vaikuttava kokemus. Maisemat ovat uskomattomia, nyt varsinkin kun on tajuttoman vihreää! Haluaisin viettää yhden vapaapäivän vain täällä ja lähteä seikkailemaan lähikyliin tai tehdä kunnon pitkän reissun muurilla, mutta ei sitä ikinä oikein raaski olla menemättä kaupunkiin. Mutta kyllä mä sen vielä teen! Sovitaan että vikan viikon vapaapäivänä jään tänne. Olemme suunnitelleen että menemme porukalla joku yö nukkumaan muurille, saa nähdä saammeko toteutettua idea. Ongelmana on vain se, että täällä ukkostaa paljon ja muurilla on vaarallista olla ukkosen iskiessä (jotkut kuolivat siihen muutama viikko sitten). No, katsotaan miten hommat etenee!

Olishan tässä vielä vaikka mitä kerrottavaa, mutta en viitsi tällä kertaa pidempää tekstiä kirjoittaa. Kirjoitan pian lisää! Ja tänään illalla teen kuvalisäyksen tänne, nyt ei oo aikaa lisätä kuvia tähän ku se on niin saaperin hidasta.

Pitäkää hauskaa!

Pietari