Muutama viikko jäljellä

Nyt on lentolippu vaihdettu takaisin Suomeen päivälle 13.9. Tarkoitushan oli pidentää viisumia ja olla töissä syyskuun loppuun asti ja sen jälkeen reissata kiinassa muutama viikko, mutta se meni tuon viisumin kanssa niin hankalaksi etten viitsinyt sitä tehdä. Olisi joko pitänyt maksaa 400-500€ tai poistua maasta hankkimaan uusi viisumi. Noin korkeassa hinnassa ei ole mitään järkeä, ja en mä nyt sitten viitsinyt pois maastakaan lähteä viisumia hankkimaan - olisihan sekin tullut kalliiksi. Eli 180 päivän viisumin mukaan viimeinen mahdollinen päivä jolloin lähteä olisi 15.9, mutta ei ollut tilaa kuin tuolla sunnuntain lennolla. Eli täältä tullaan! Ihan uskomatonta, että vajaa kolmen viikon päästä olen jo matkalla takaisia - enkö juuri vasta lähtenyt tänne? Paniikkihan tässä tulee, kun projektidokumentit täytyy saada valmiiksi ja lopputyön aihe täytyy suunnitella ja sitä varten täytyy tehdä haastattulut. Ensimmäinen haastattelu on onneksi jo tehty ja mielenkiintoisia pointteja nousi esiin heti. Aika menee niin nopeasti että istun lentokoneessa ennen kuin huomaankaan, ja suren siellä loppunutta Kiinakokemusta. Toisaalta, kyllä alan olemaan aika valmis lähtemäänkin. Mutta eihän tämä vielä ole ohi, jäljellä oleviin viikkoihin mahtuu paljon!

Vanhemmat je Eemeli oli täällä noin 10 päivää käymässä, lähtivät 11.8. Oli kyllä huippuhauskaa! Tulivat suoraan ensin tänne Mutianyuun jossa asuttiin kaikki neljä The Pavilion talossamme. Oli jälleen kerran outua asua talossa, jossa normaalisti olen vain töiden merkeissä. Talo vaikutti paljon kivemmalta. Ovathan ne todella hienoja taloja, mutta en ehkä kuitenkaan niin paljoa niistä maksaisi kuin niistä pyydetään... Pomoni leikkimielisesti piikittelee jatkuvasti siitä että Suomessa syödään poroa (mitäköhän hauskaa siinä on?) ja saimme hyvät naurut hänelle aikaiseksi kun pyysin vanhempiani tuomaan kasan erilaisia porotuotteitta hänelle, mm. Reindeer Snack patukoita. En tiedä onko niitä vielä maistettu, mutta hauskaa se oli. Vanhempieni tänne tulo osui hyvään aikaan, kun tunti sen jälkeen kun tulivat oli pomon tyttären taidenäyttelyn avajaiset jossa tietenkin ilmaista naposteltavaa ja viiniä. Iltaisin söimme erittäin hyvää kiinalaista ruokaa erinäköisissä paikallisissa ravintoloissa ja vanhempani vannoivat ettei enää mene Suomessa kiinalaiseen ravintolaan - tämän jälkeen se maistuu todella mauttomalta. Todellakin. Ruoka on täällä uskomattoman hyvää. Toisena iltana pomoni vei meidät kaikki Mr. Fu:n ravintolaan, josta olen täällä aikaisemminkin kertonut. Ei menuta, ei hintoja, pöytään vain tuodaan ruokaa ja lopuksi maksetaan mitä maksetaan. Se oli varmaan kiinalaisin kokemus mitä täällä voi vain saada.

Sain ylimääräisen vapaapäivän joten vietimme yhdessä Pekingissä kaksi ja puoli päivää. Vuokrasimme pyörät ja pyörittiin ympäri kaupunkia. Ekana päivänä käytiin laamatemppelissä, 798 taidealueella, Solana ostoskompleksissa ja illalla menimme katsomaan acrobatic showta, joka oli uskomattoman hieno. Kaikkeen sitä ihminen pystyy. Illalla syötiin haamukadulla mikä ei pettänyt taaskaan. Seuraavana päivänä pyöräiltiin lisää, käytiin white pagoda temppelissä, markkinoilla, Taivaallsien Rauhan aukiolla ja Xidan-alueella shoppailemassa. Käytiin myös drinkkien muodossa katsastamaan The Emperor hotelli, jonne vanhemmat siirtyivät viimeisiksi päivikseen. Suosittelen kyseistä hotellia kaikille Pekingiin tulevilla, todella magee mesta! Illalla mentiin syömään Pekingin kuuluisimpaan ravintolaan, Beihai puistossa sijaitsevaan Fangshan ravintolaan joka tarjoaa kalliilla hinnalla muinaisia reseptejä joita käytettiin keisarien keittiöissä satojen vuosien ajan. Paikka on toki hieno, mutta ruoka ei ole läheskään yhtä hyvää kuin paikallisissa vaatimattomissa ruokaloissa. No, maistoin kamelia joka oli mielenkiintoisen sitkeä kokemus. Seuraavana aamulla mulla koitti taas työt, mutta perhe jäi Pekingiin törsäilemään ja seikkailemaan. Maanantaina tulin vielä illaksi Pekingiin ja vietettiin hauska viimeinen ilta. Pyörittiin Eemelin kanssa kaupungilla kolmeen asti yöllä - olipa mukava herätä ennen kuutta aamulla ja lähteä kohti Mutianyuta.

Mitäs tässä nyt kertoisi mitä on tehnyt. Viime viikolla kävin Pekingin suurimmassa huvipuistossa (miten niin on outoa että 24v mies käy yksin huvipuistossa?) Happy Valleyssä. Tein taas sen virheen että katsoin kaupungin karttaa ja ajattelin että "tuohan on kävelymatka". Otin metron ja kävelin sitten pysäkiltä lähes kaksi tuntia puiston porteille. Olisi pitänyt jo tässä vaiheessa tietää paremmin, että tässä valtavassa kaupunkiviidakossa mikään ei ole kävelymatkan päässä. Huvipuisto oli todella hieno ja viimeisen päälle tehty, alue oli jaettu eri teema-alueisiin ja löytyi niin kreikkalaiset kylät, maya-kulttuurikaupungit, atlantikset ja muinaiset troijat. Happy Valley ei ollut vain laitetta laitteen perään niinkuin huvipuistot yleensä, vaan kaikki oli rakennettu jonkun teeman mukaan ja alueella oli vaan kiva kävellä ja pällistellä. Siihen se tosin jäikin, sillä se jonojen pituus oli jotain aivan uskomatonta ja muistutti elävästi että ollaan maailman väkirikkaimmassa maassa. Päätin kokeilla kiinalaista kärsivällisyyttä, ottaa kirjan käteen ja lähteä jonottamaan erääseen suosittuun laitteeseen. Jonotus kesti tarkalleen 1h45min. Ja ihmiset ei ollut moksiskaan. Ei ole mua varten tuollainen jonotus - ei toimisi Suomessa. Mutta hauska paikka se puisto kuitenkin oli, ja pääsin näköalalaitteeseen lähes ilman jonotusta ja sain kuvia upeista maisemista kaupungin yli.

Viime maanantaina tehtiin mielenkiintoinen tempaus Audreyn, Veronican ja Michellen kanssa - lähdettiin töiden jälkeen Pekingiin, valvottiin siellä koko yö, otettiin aamuvarhain bussi takaisin ja samoin silmin töihin kymmeneksi tunniksi. Ensin mentiin syömään suosittuun kantonilaiseen ravintolaan, sitten ajauduttiin eräälle aukiolle viettämään iltaa paikallisten kanssa hetkeksi. Se oli niin kaukana Suomesta - ihmiset vain tanssivat, pelasivat sulkapalloa, hyppivät hyppynarua, potkivat palloa ym. ryhmäaktiviteettia, eikä kukaan ollut humalassa. Ja tällaista se on joka ilta Pekingin aukioilla. Kommunismihauskaa!:) Sen jälkeen päätimme mennä kalliiseen suklaakauppaan ja ostaa muutama pala viimeisen päälle olevaa suklaata - eihän se maksanutkaan kuin yli 6€ /100g! Ilta jatkui diskoilun merkeissä, tietenkin klubille mies joutui maksamaan 4€ sisään, naiset ilmaiseksi. En muista koska olen tanssinut niin paljon viimeksi, kolmeen asti taidettiin siellä kuuroututtaa itseämme. En tajua miksi musiikki on niin kovalla paikallisilla klubeilla! Klubilta otettiin taksi erääseen opiskelijoiden suosimaan 24h auki olevaan kahvilaan ja alettiin kittaamaan kahvia ja syötiin aamupala. Tosiaan, Pekingissä on täysin normaalia ottaa puolen tunnin taksi vain johonkin kahvilaan mihin haluaa mennä - ellei ole tullut jo selväksi, kaupunki on valtava. No, aamumetro otettiin sitten bussiasemalle ja oltiin viisi minuuttia ajoissa töissä. Oli vähän zombiolo sen päivän enkä ollut mitään ahkerinta sorttia.

Eilen olin Veronican ja Audreyn kanssa kivoimmassa ravintolassa missä oon ikinä ollut. Ihan oikeesti - voittaja on löytynyt. Kyseessä on japanilainen ravintola nimeltä Tayrou Pekingin Workers Stadium alueella. Ravintola tarjoaa vaihtoehtoa että maksaa 18€ ja sillä hinnalla saa syödä ja juoda listalta mitä haluaa. Eli istuu vain alas ja alkaa tilaamaan, ja sen jälkeen tilaa uudelleen. Ja ruoka tehdään asiakkaiden nokan edessä, nähtiin koko aika kun ruokamme tehtiin! Lohta, rapuja, simpukoita, sushia, sashimia, pihvejä, nam. Kaikkea tilattiin. Ja en edes muista kuinka monta kuppia sakea ja luumuviiniä kitattiin. Ja jälkkäriksi liekitettyä jäätelöä - muutamaan otteeseen, heh. Paikka oli myös esteettisesti tosi kiva ja palvelu oli hyvää, täydellinen ravintola. Maistettiin myös ankeriasta, joka oli itseasiassa yllättävän hyvää.

Tänään vietin vapaapäiväni vähän erilailla kuin yleensä. Oltiin suunniteltu jo aikaisemmin tämä päivä, ja lähdettiin pomoni ja muiden työharjoittelijoiden kanssa pienelle autoreissulle - ensin mentiin Badaling Great Wallille, sitten Communeen lounaalle ja lopuksi Ming Tobsien kautta upeiden maisemien ja idyllisien kylien läpi takaisin Mutianyuun. Ideana oli käydä katsastamassa negatiivinen esimerkki Kiinan muurin turismista. Badaling, jossa ennen oli lukuisia paikallisia kyliä, on nykyään yksi valtava turismialue täynnä Starbuckseja, KFC:tä ja muita vastaavia, ja turistilaumat ovat valtavat. Onhan sekin ihan kiva paikka omalla tavallaan, mutta kiinalaisuus puuttuu tyystin. Commune, jossa oltiin lounaalla, on The Schoolhouses kilpailija johon asiakkaat aina vertaa meitä. Ero on siinä, että siellä alue on aidattu ja vain turisteille, yksityinen resort, kun täällä taas olemme kylän keskellä ja yritämme soluttautua paikalliseen yhteisöön. Pitihän siellä käydä lounaalla ja haukku ruoat pystyyn (käytännössä sama menu kuin meillä). Onneksi pomo maksoi, hinnat olivat tähtitieteelliset. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä sanoa että tykkäsin omalla tavalla myös Communesta, oli ihan sellainen paikka jossa voisin kuvitella perheemme viettävän lomaa jossain päin Kaakkois-Aasiaa. Mutta, mitä kiinalaisuuteen tulee, jos loisti poissaolollaan.

Matkalla takaisin jäin pois eräässä kylässä muutaman kylän päässä Mutianyusta. Kävelin vain ympäri kylää tutkiskelemassa sitä aitoa kiinalaista kyläelämää, johon turismi ei ole vaikuttanut. Kävin syömässä paikallisessa ravintolassa, ja sain eteen englanninkielisen menun jossa hinnat olivat tietenkin suhteellisen kovat. Muutama lause kiinaa ja tieto siitä että työskentelen Schoolhousessa pudotti hinnan yhtäkkiä yli puoleen. Jee! Aikani pyörittyäni ja valokuvattuani kylässä, jossa minua tuijotettiin kuin spitaalista, lähdin kävelemään Mutianya kohti. Viitoin bussia ja pääsin kyytiin keskellä tietä ja mielenkiintoinen asia tapahtui - kun he saivat tietää että olen Schoolhousesta, he päättivät viedä minut perille asti. Bussi menee oikeasti Huairouhun, ja Mutianyu on tältä tieltä muutaman kilometrin sivussa. Mutta he vain ilmottivat matkustajille että me menemme ensin Mutainyuun, ja bussi tosiaan poikkesi reitiltä ja vei minut perille asti, jossa lipputäti meni ovelle ja sanoi ylevästi "Xiao Yuan tao le", eli "We have arrived at The Schoolhouse". Bussi siis oikeasti päätti vain viedä minut perille reitistä huolimatta. Uskomatonta, tällaista ei kyllä ikinä tapahtuisi Suomessa.

Ollaan oltu nyt pari kertaa taas aamulla vaeltamassa muurilla. Se on edelleen erittäin vaikuttava, surprise surprise. Sunnuntaina mennään aamiaispiknikille muurille. Täytyy ottaa kaikki mahdollinen irti Kiinan muurista nyt, sillä tuskin enää koskaan tulen sinne menemään kun täältä palaan. Ainahan sitä vannotaan että joka paikkaan palataan, mutta kyllä totuus taitaa olla että sen verran paljon on maailmassa nähtävää että tuskin tänne muurille enää palaan. Ikävähän tätä paikkaa toki tulee. Toisaalta olen valmis palaamaan, toisaalta on pienoinen paniikki palata - haluaa nähdä ja tehdä vielä enemmän! Niin, ja tässä on hieman kiire tehdä kaikki haastattelut, kuten mainitsin aiemmin. Olen päättänyt tehdä opinnäytetyöni suunnilleen aiheesta "Can tourism help sustaining a chinese rural community in socially sustainable way? - The case of Mutianyu village at The Great Wall". Empiiriseksi osioksi haastattelen 10-20 kyläläistä, mikä on erittäin mielenkiintoista. Eiköhän se ole järkevintä tehdä opinnäytetyö täätä, sillä saan sillä tavalla mukaan omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja.

Enempää en viitsi tällä erää kirjoittaa. Mutta hauskaa on ollut, työt on sujunut hyvin ja kokemuksia on kertynyt. Ai niin, ja ostin jo lentoliput seuraavalle reissulle - lähden Armeniaan alle viikon päästä siitä kuin palaan Suomeen. Armenia here I come!

Huomenna laitan kuvia taas tänne.

Terveisin,

Pietari

Sekalaisia kuvia tästä matkan varrelta

Uusi CCTV Head Quaters Pekingin Central Business Districtissä


Näkymä eräältä talolta Mutianyussa. Kruunumännyt ovat luonteenomaisia tälle paikalle.


Vanhaa Pekingiä - taustalla Drum & Bell Towers. Kuva otettu kattoterassiravintolalta, joita alue on pullollaan.


Syyskuussa avautuva Brickayard Inn - ensimmäinen "hotellimme", naapurikylässä nimeltä Yingbeigou.


Wangfujing Street - Pekingin kuuluisin ostoskatu.


Kuuluisa iltamarkkinakatu Wangfujingin lähellä. Täällä myydään kaikkea syötävää mukaanlukien skorpioneja, meritähtiä, peniksiä, toukkia, käärmeitä, koiraa ja lampaan mahalaukkua. Itse maistoin käärmettä, siihen on jäänyt toistaiseksi.


798 Art District - yksi lempipaikkojani Pekingissä. Vanha tehdasalue muokattu taidegalleria alueeksi, joka on täynnä gallerioita, studioita, ravintoloita ja kahviloita. Todella mielenkiintoisia näyttelyjä. Muistuttaa enemmän New Yorkin Sohoa kuin mitään Kiinassa.


Mutianyuun tultaessa ensimmäinen monumentti. Taustalla näkyy Kiinan muuri, niinkuin se näkyy täällä oikeastaan kaikkialla. Sään salliessa, toki.


Maisemaa Mutianyun ja Yingbeigoun väliltä. Puolen tunnin kävelyreissu, upeita maisemia!


Ravintolamme Xiaolumian terassilta. Itse raviontola on vanhassa perinteisessä maalaistalossa.


Siinähän olen minä Kiinan muurilla! Aamuvarhainen seikkailu Michellen kanssa.


Näkymiä villiltä muurilta.


Kiinan muuri. Vihreetä on! Ja se jatkuu ja jatkuu...


Kuvan yläreunassa keskellä on muodostelma mitä täällä kutsutaan Nukkuvaksi Buddhaksi. Kyllähän se selvästi kasvoilta näyttää. Kuva otettu villiltä muurilta.


Näkymää villiltä muurilta.


Ravintolamme Roadhouse terassilta. Ravintolasta on upeat panoraamanäkymät muurille!


Siinä sitä villiä muuria taas ja hienoja maisemia.


Yingbeigoun kylää, kuva otettu yhdestä vuokratalostamme.


Tiananmen Square Pekingissä illalla.


Kuuluisa Gulou Street, "Ghost Street", ravintolakatu Pekingissä. Täältä löytyy pitkälle yli sata ravintolaa.


Sanlitunin alueelta Pekingissä. The Village ostoskompleksi - kun on hieno paikka niin kuumalla säällä saat kylmää vesihöyryä niskaan.


The Village ostoskompleksi - yksi kaupungin trendikkäimmistä paikoista. Näkyyhän taustalla iso Apple-kauppakin!


Linnunpesä Olympiakylässä.


Näkymää Linnunpesän lähellä.


Kuuluisa antiikkimarkkinapaikka Pekingissä. Samaa rojuahan se on mitä monesta muusta paikastakin saa, mutta kukaan ei juurikaan tyrkyttänyt mikä teki kokemuksesta miellyttävän.


Näkymää Pekingin ylle Kesäpalatsista.


Kesäpalatsi - valtava temppeli/puisto/järvialue Pekingin laidalla.


Kesäpalatsi.


Tämäkin Kesäpalatsista. Lumpeet taitavat vallata pian koko järven! Ja isoja olivatkin.


Mun projektiin kuuluva puutarha Mutianyussa Roadhouses vieressä. Hyvin kasvaa!


The Reflection - uusin vuokratalomme, aivan The Schoolhouses vieressä.


Linnunpesän sisältä. Tekevät tästä kuulema kauppakeskuksen.


Vesikuution sisältä.


Minä poseeraamassa Vesikuution kanssa. Rakennus oli todella vakuuttava ulkoota päin!


Minä ja Marsi illallisella Gulou Streetillä. Taisi olla paras illallinen mitä täällä ollaan saatu! Ja oman viinipullon kanssa tietenkin mentiin.


Konfutsen temppelistä. Temppelialue on kuuluisa oudoista puistaan.


Vesikuutio ja Linnunpesä illalla. Kovasti vaihtoi Vesikuutio väriään jatkuvasti.


Oltiin katsomassa Joutsenlampi balettia Vesikuution sisällä.


Taivaan Temppelin puisosta. Yksi lempipaikoistani Pekingissä.


Taivaan temppelistä.


Qianmen Street - Pekingin uusin kävelykatu, taustalla näkyy ikivanha Qianmenin torni. Tämä katu oli normaali autotie kun olin viimeksi täällä 2004.


Taivaallisen Rauhan Aukio - taustalla Mao Memorial Hall, jossa on Maon palsamoitu ruumis.


Taivaallisen Rauhan Aukio - taustalla Taivaallisen Rauhan Portti, josta mennään sisään Kiellettyyn kaupunkiin.


Taivaallisen Rauhan Aukio - taustalla Great Hall of People, paikallinen Eduskuntatalo.


Yingbeigoun kyläkeskustaa. Mutianyun vieressä. Taustalla taas se Kiinan muuri.


Villillä muurilla taas.

Siinäpä oli nyt muutama kuva. Lisää tulossa jonkun ajan päästä. Ihanaa kun oon saanut tämän taas toimimaan!

Pitäkää Suomi pystyssä ja kuluttakaa!

Pietari

Zao vaan kaikille!

Terveisiä pitkästä aikaa täältä Kiinan muurin kupeesta! Blogger on ollut blokattuna täällä jo jonkin aikaa, ja on vieläkin, mutta vihdoin löysin keinon kiertää tämä "hyvin ymmärrettävä" blokkaus. Saa nähdä kauan tällä onnistuu! Teillä tuntemattomilla on myös mm. facebook ja youtube, tottakai kannatan tällaisia blokkauksia (shh!). Anyway, olen ollut täällä nyt jo yli neljä kuukautta, tarkkaan ottaen neljä kuukautta ja viikko (miten niin lasken päiviä?) ja edessä on vielä sellaiset kaksi kuukautta. Olen edelleen viihtynyt oikein hyvin, itse asiassa nyt viihdyn taas paremmin kuin tuossa alkukesästä, jolloin olin hyvin stressaantunut. Nyt kaikki näyttää valoisalta, projekti on edennyt hyvin ja on itse asiassa loppusuoralla. No, ainakin melkein. Mulla oli outoja vatsaoireita itse asiassa pitkään (pelkäsin vatsahaavaa) ja kävin lääkärilläkin kolme kertaa (onneksi on hyvä matkavakuutus), mutta nyt oireet ovat suurimmaksi osaksi hävinneet. Meni käsikädessä stressin vähenemisen kanssa. Läskiä täällä tulee lisää, sille ei nyt ilmeisesti voi mitään, otetaan tiukka kuuri sitten taas Suomessa. Urheilu on jäänyt myös harmittavan vähälle.

Eihän tässä oikeen tiedä mitä kertois kun ei ole niin pitkään aikaan tänne mitään kirjoittanut. Marianne oli täällä juuri 10 päivää, oli oikein mukava saada kaveri tänne vierailemaan! Sain ylimääräisen vapaapäivän, joten oltiin ensin Pekingissä kaksi päivää, sitten tultiin tänne Mutianyuun, jossa Marianne sai asua yhdessä vuokrataloistamme puoli-ilmaiseksi. No, siellähän mäkin sitten hengailin ja jopa kokattiin siellä, ja se oli kyllä outoa. Mutta kivaa! Oli taivaallista saada oikeeta ruisleipää ja vehnätöntä pastaa ekaan kertaan yli neljään kuukauteen. Kastike syntyi siitä mitä ikinä löysimme kyläkaupasta - munakoisoa, sipulia, pippuria, porkkanaa, valkosipulia ja sellaista. Hyvää tuli. Käytiin tietenkin Mariannen kanssa myös vaeltamassa toisena iltana sinne Villille muurille, jonne on tätä nykyä jo kovin vaikea päästä, sillä kasvillisuus on erittäin tiheää. Pääsimmehän kuitenkin, ja tietenkin repussa oli oluet meitä palkitsemassa. Kiinan muuri, vaellus ja olut päälle, kyllä tekee hyvää!

Pekingissä oltiin vielä kaksi iltaa ja yksi päivä seuraavalla viikolla (muun ajan Marianne oli Shanghaissa). Oli hauskaa päästä näyttämään tätä uskomatonta kaupunkia jollekin - vaikka säät eivät oikein suosineet. Vikana iltana käytiin Vesikuutiossa katsomassa Joutsenlampi balettia (sellasen ne on sinne hommannut!), ja olihan se aika kiva kokemus olla katsomassa showta tuossa yhdessä maailman kuuluisimmista rakennuksista. By the way, sisältä siitä on tullut jo käytännössä ostoskeskus ja päätös on nyt myös tehny että Linnunpesästä tehdään ostoskeskus. Johan täällä tykätään ostaa. Mutta niin tykkään minäkin! Silk Marketilla (se kuuluisa tinkimiskauppakeskus) ovat alkaneet myymään supercooleja Ed Hardy paitoja ja eräitä muitakin mageita kledjuja, ja aika monta paitaa on tullut ostettua. Ja muutamat kengät. Ja DVD:itä. Mitenköhän saan kaiken takaisin Suomeen? Olen oppinut että siitä hinnasta mitä ne pyytää ei saa maksaa kuin 10-15%. Olen aika hyvin onnistunut tinkimään - eräskin naismyyjä löi minua poistuessani kojusta. Ups. Paras tinkiminen oli kun istuttiin Mariannen kanssa eräässä kansainvälisen ketjun ravintolossa, jonka nimeä en suostu mainitsemaan: nainen istuuntui viereemme ja alkoi myydä sukkia. Emme kiinnittäneet häneen mitään huomiota, mutta itsekseen hän vihaisesti tinkasi hinnan 20 rahasta per pari 10:een pariin 20 rahalla. Siitähän saatiin sitten kasa hyviä sukkia.

Töissä on mennyt oikein mukavasti itse asiassa eikä työ tunnu enää juuri lainkaan rankalta. Pitkiä päiviä edelleen, mutta erinomaisesti on siihen jo tottunut ja monesti jään ihan vapaaehtoisesti toimistoon vähän pidemmäksi aikaa. Tosin omia juttuja tekemään. Nyt meitä on täällä viisi työharjoittelijaa, joista jo jotain kerroin edellisessä kirjoituksessa. Audrey ja Veronica ovat oikein mukavia ja fiksuja tyyppejä, Emily (pomon tytär) ja hänen poikaystävänsä ovat vähän hiljaisempia ja omissa oloissaan kyhertelemässä, mutta mukavia hekin. Oli niillä yksi ilta sellainen riita, että kämpässämme hajosi ikkunaa sun muuta, mutta ei siitä enempää, heh. Mulle kävi loistava tuuri, sillä ei mun oikeasti ole pitänyt jakaa huonetta kenenkään kanssa - Emily ja Dan nukkuvat yhdessä sängyssä Emilyn huoneessa. Jes! Kaksi yötä Dan on nukkunut mun huoneessa, kun on tullut rakkauteen ryppyjä.

Projektini etenee hyvin (onkohan joku lukenut mun projektiblogia?), kompostointi on käynnissä ja toimii, puutarhasta käytetään ravintoloissa koko ajan munakoisoa, kurkkua, basilikaa, rucolaa ja minttua - vihreitä papuja, kurpitsoja, tomaatteja, salaattia rosmariinia ja timjamia on tuota pikaa. Nyt olen alkanut työskentelemään enemmän teoreettisen puolen kanssa, ja olen alkanut kirjoittaa laajaa Sustainable Food Program dokumenttia, josta tulee monikymmensivuinen ja joka sisältää kaikki käytännön ja teorian asiat tästä projektista. Se toimii sitten tulevaisuudessa lähtökohtana ohjelman jatkamiselle, sillä tarkoituksena on että ennen pitkää tänne palkataan ihan täyspäiväinen Sustainable Food Manager - minä vain laitan hommat käyntiin. Kompostoinnista - tein sen itse pari ensimmäistä kertaa opettaakseni puutarhurillemme, ja kyllä oli hieman likaista puuhaa. Tämä teki ilmeisesti vaikutuksen tähän puutarhuriin (Li Fangquen) sillä hän sanoi että jos saisi arvioida minut työharjoitteluni jälkeen niin hän antaisi 120%! Olen ollut tyytyväinen lähiaikoina työskentelyyn täällä, ja en ole saanut pomolta moitteita iäisyyksiin - päinvastoin, tunnumme olevat oikein hyvää soppaa keskenemme nykyään. Olen saanut jopa kehuja! Olen myös alkanut pitämään joka maanantaina kokouksia projektistani johon osallistuu kaikki asianomaiset, ja nämä kokoukset ovat osoittautuneet erittäin hyviksi ja hyödyllisiksi. Asiat toimii paljon paremmin kun pystytään käymään niitä läpi kasvotusten kaikkien läsnäollessa. Kaikenkaikkiaan ilmapiiri on hyvä, ja täällä on mukava työskennellä. Joskin, täytyy sanoa, kyllä nämä 6kk ja risat riiittävät oikein mainiosti. No, nyt tietenkin kun sanoin että kaikki menee hyvin niin seuraavassa kirjoituksessa valitan minkä kerkeän, eikö se niin mene?:)

Synttärini meni ihan mukavasti täällä. Juuri niitä ennen Walleniukset olivat täällä käymässä, ja oli uskomattoman kiva nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaan. Olivat täällä yhen yön Red Door talossa, ja Pekingissä olin vielä vapaapäivänäni nuorten Walleniusten kanssa. Kävimme Kesäpalatsissa, jonne pääsee nykyään kätevästi metrolla. Kesäpalatsi on valtava puisto/järvi alue, jossa on vanhoja siltoja, temppeleitä ja muuta sellaista peruskiinalaista arkkitektuuria. Erittäin suositeltava paikka kaikille Pekingin matkaajille, muistakaa varata monta tuntia sinne, sillä se ei todellakaan ole mikään pieni puisto. Illalla menimme syömään thaimaalaiseen ravintolaan Yaer Hutongille, joka on kuuluisa katu kattoterassiravintoloineen, perinteisine vanhoine taloineen ja vilkkaine baareineen. Synttäripäivänäni sain pitkän aamupäivän Pekingissä ja kävin kuuluisilla antiikkimarkkinoilla, jonka jälkeen lähdin kohti Mutianyuta - puolikas työpäivä oli vielä edessä. Kuuden aikaan illalla minut kutsuttiin ulos, päälleni heitettiin muutama kilo vedessä uitettua maissijauhoa ja sitten syötiin kokkimme tekemää superhyvää suklaahedelmäpähkinäjuttua (???). Kyllä asiakkaat ihmettelivät kun kävelin ulos ravintolasta valkoisena jauhosta. Illalla lähdimme Huairouhun viettämään iltaa ja syömään paikallisessa ravintolassa Randhirin, Michellen, Audrey ja Veronican kanssa.

Seuraavana päivänä olikin 4th of July, mikä oli näille joillekin jenkeille hyvinkin iso juhla. Illasta tuli yllättäen eräs mielenkiintoisimmista täällä: isoimmassa talossamme oli sinä iltana polttarit, ja yhtäkkiä vieraat kutsuivat jotkin meistä drinkeille heidän polttarijuhliinsa. Kävi ilmi, että he olivat palkanneet sinne kaksi baarimikkoa eräästä Pekingin hienoimmasta baarista, ja olivat pystyttäneet sinne ilmaisen Martini-baarin, josta me saatiin hakea drinkkejä niin paljon kuin maha otti vastaan. Yksi Martini Pekingin baarissa maksaisi lähemmäs 10€. Pöydässä oli myös paljon naposteltavaa, joten viihdyttiin paikalla muutaman tunnin ja juteltiin juhlaväen kanssa. Oli sairaan hauskaa (ja outoa, taas)! No, muutaman päivän päästä tuli mailia pomolta kaikille meille, että jatkossa ei ole hyvä niin kovin viihtyä vieraiden joukossa. Ei ole ammattimaista. Olen kyllä periaatteessa samaa mieltä, sillä nytkin kun he olivat juoneet minibaarista juomia ja me jouduttiin pyytämään niitä maksamaan, niin kyllä nolotti sen jälkeen kun itse oli ollut edellisenä iltana juomassa ilmaiseksi niiden fancejä drinkkejä.

Pekingissä on tullut taas tullut nähtyä kaikennäköistä, sillä olen aina kunnon turisti joka viikko kun sinne menen. On ollut myös hauska kokeilla eri hostelleja (menen yleensä keskiviikkoiltana, jolloin ekan yön olen hostellissa). Pekingissä olen ollut nyt aikaisempien mainintojen lisäksi Military Museumissa, Beijing City Planning Centerissä (siellä mm. vaikuttava koko huoneen kokoinen tarkka pienoismalli Pekingistä), Capital Museumissa (mahtava uusi rakennus), Kesäpalatsissa, Yuanyutan puistossa (ilmeisen suosittu uimajärvi Pekingissä, valtava puisto), Laamatemppelissä, Taolaisessa temppelissä, Kongfutsen temppelissä, Imperial collegessa, Eläintarhassa (yksi Pekingin hienoimmista puistoista) Ming-dynastian aikaisella muurilla (ainoa mitä Pekingissä jäljellä), Soong Ching Lingin entisessä asunnossa, Pearl Marketilla sekä uudelleen 798 alueella, Taivaan temppelissä, Olympiakylässä yms. Lisäksi olen vain mennyt tutustumaan eri aluesiin ja käynyt erilaisilla markkinoilla ja shoppausalueilla. Sain synttärilahjaksi Audreyltä hänen vanhan pyöränsä, joten mulla on tätä nykyä oma pyörä! Peking on äärimmäisen kätevä kaupunki pyöräillä ympäriinsä ja nautin siitä erittäin paljon. Onhan se toki vähän vaarallista siellä liikenteen melskassa pyöriä. Pekingistä olen entistä vakuuttuneempi että se on yksi maailman parhaista kaupungeista - uskomattoman laaja tarjonta kaikkea kaikille! Mutianyussa olen jatkanut aika ajoin muurille vaeltamista, ja se on aina tasan yhtä vaikuttava kokemus. Maisemat ovat uskomattomia, nyt varsinkin kun on tajuttoman vihreää! Haluaisin viettää yhden vapaapäivän vain täällä ja lähteä seikkailemaan lähikyliin tai tehdä kunnon pitkän reissun muurilla, mutta ei sitä ikinä oikein raaski olla menemättä kaupunkiin. Mutta kyllä mä sen vielä teen! Sovitaan että vikan viikon vapaapäivänä jään tänne. Olemme suunnitelleen että menemme porukalla joku yö nukkumaan muurille, saa nähdä saammeko toteutettua idea. Ongelmana on vain se, että täällä ukkostaa paljon ja muurilla on vaarallista olla ukkosen iskiessä (jotkut kuolivat siihen muutama viikko sitten). No, katsotaan miten hommat etenee!

Olishan tässä vielä vaikka mitä kerrottavaa, mutta en viitsi tällä kertaa pidempää tekstiä kirjoittaa. Kirjoitan pian lisää! Ja tänään illalla teen kuvalisäyksen tänne, nyt ei oo aikaa lisätä kuvia tähän ku se on niin saaperin hidasta.

Pitäkää hauskaa!

Pietari

Happy Dragon Boat Festival Day!

Tai no Dragon Boat Festival Day oli jo torstaina, mutta sitä vietettiin viikonlopun yli ja ihmisillä on lomaa, eli meillä on kiireitä. Ajattelin kirjoittaa tekstin siitä, mikä on tämä festivaali, josta ei varmaan hirveesti ole kuultu siellä Suomessa. Nyt kun ehdin. Dragon Boat Festival Day on Kiinan kansallisista juhlista se, jolla on pisimmät juuret historiassa, ja yhdessä kiinalaisen Uuden Vuoden ja Keski-Syksyn festivaalin kanssa muodostaa maan tärkeimmät juhlapyhät. Juhlaa on perinteisesti vietetty viidennen kalenterikuun viidentenä päivänä, josta johtuu vaihtoehtoinen nimi, mitä siitä usein myös käytetään - Double Fifth Day. Festivaalin ehkä tunnetuin piirre on lohikäärmevenekilpailut, joita järjestetään ympäri maata (ja maailmaa) ja joissa soudetaan kilpaa lohikäärmettä muistuttavia veneitä hakkaavien rumpujen tahtiin. Toinen tärkeä perinne kyseisenä päivänä on Zong Zin syöminen - zong zi on bamboon tai maissin lehtiin käärittyjä riisipalloja, joissa on täytteenä joko taateleita, papumassaa tai jotain muuta vastaavaa. Se on perinteinen Dragon Boat Festival ruoka ja perheet kokoontuvat yhdessä tekemään niitä. Me teimme 200 Zong Zi:tä täällä Schoolhousessa, itse tein ainoastaan kuusi kunnes totesin etten oikein osaa sitä hommaa. Aina kun yritin sitoa palloja kasaan ne alkoivat purkautua. Mutta osaanpahan nyt suunnilleen tehdä Zong Zi:tä! Mikään kulinaristinen nautinto niiden syöminen ei tosin ole.

Muita ominaisia Dragon Boat Festival perinteitä on talismaanihattujen käyttäminen, terveellisten yrttien ripustaminen ovien eteen, Zhong Guin (pahoilta hengiltä suojelija) kuvien esille pystyttäminen, Xiang Huang viinin ryyppääminen, tuoksuvien silkkipussien kantaminen ynnä muuta vastaavaa. Kaikkien näiden tapojen on historiallisesti ajateltu karkottavan pahoja henkiä ja siten pitävän taudit poissa ja ihmiset terveinä - tämä festivaali nimittäin sijoittuu alkukesään, jolloin taudit ovat perinteisesti liikkeellä, ja tautien karkoittaminen on ollut tärkeä osa juhlaa jo vuosisatojen ajan. Sanotaan, että jos juo lähdevettä kaivosta Dragon Festival päivänä hevosen tunnin aikaan (11-13), säilyy terveenä loppuvuoden. Lisäksi, jos todella haluaa varmistaa vuoden onnen, pitää yrittää tasapainottaa kananmuna pystyyn pituussuunnassa tarkalleen keskipäivän aikaan - jos tämä onnistuu, loppuvuosi tulee olemaan todella terve ja hyvä. Damn it, enhän mä koittanu mitään tollasia eilen.

Mikäs on sitten tämän festivaalin historia? Siitä on itse asiassa monia tarinoita, mutta kuuluisin ja laajimmin hyväksytty on tarina kuuluisan kiinalaisen runoilijan Qu Yuanin kohtalosta. Qu Yuan eli Kiinassa myrkyisän ensimmäisen vuosisadan eKr. aikana, jolloin Zhou dynastian valta oli alkanut horjua, korruptio raivosi vallattomanaan ja dynastia oli ajautumassa tuhoisaan konfliktiin Qin kuningaskunnan kanssa. Qu Yuan toimi ministerinä silloisen Zhou keisarin alaisena ja näki läheltä miten dynastia oli vaipumassa pahan uumeniin. Hän oli rauhaarakastava mies ja kansa rakasti häntä, ja hän teki kovasti töitä poistaakseen hovin epäoikeudenmukaisuutta ja estääkseen Zhouta joutumasta sotaan Qin kanssa. Kuten niin usein historiassa, hänen hyvät tekonsa johtivat muiden kadehdintaan ja juonitteluun, ja lopulta hänen potkittiin ulos Zhoun keisarin hovista. Vuosikaudet hän vaelteli ympäriinsä yksikseen opettaen ja kirjoittaen runoja, joista monet ovat säilyneet luettaviksi tähän päivään saakka. Hänen kuuluisin runonsa on monikymmensivuinen Li Sao. Eräänä päivänä hän kuuli Qin kuningaskunnan voittaneen sodan ja pyyhkineen Zhou dynastian pois maan päältä, hän vaipui epätoivoon ja hukuttautui Milou jokeen. Kuuluisa runoilija oli kuollut. Kuten sanottu, hän oli kansan rakastama ja niinpä kansa ryntäsi veneillään rummuttaen rumpujaan etsimään häntä. Tästä ovat peräisin lohikäärmevenekilpailut, joita tänä päivänä järjestetään Dragon Boat Festival päivänä ympäri Kiinaa. Kun kansa tajusi hänen kuolleen, he alkoivat heittää Zong Zi:tä (selitetty ylempänä) veteen, jotta kalat söisivät niitä eivätkä Qu Yuania - ruumiin piti säilyä hyvänä tuon puoleiseen. Traditio oli pitkään heittää Dragon Boat Festival päivänä Zong Zi:tä veteen, mutta vähitellen traditio muuttui Zong Zi:n syömiseen - mikä kuulostaa ihan loogiselta ajatellen kaikkia lukuisia nälänhätiä, joita Kiina on kärsinyt.

Nykyään tästä festivaalista on paisunut suuremman luokan spektaakkeli ja on erittäin tärkeä turismitapahtuma useissa kaupungeissä ympäri maailmaa, joskin päivämäärä vaihtelee kaupungeittain ja saattaa olla mitä vaan toukokuusta elokuuhun. Kiinan lisäksi Dragon Boat Festival on erityisen suosittu juhlatapahtuma Kanadassa ja USA:ssa - yksi suurimmista järjestetään vuosittain San Fransiscossa - mutta Kiinan rajojen ulkopuolella tämä festivaali tuppaa olemaan lähes pelkästään lohikäärmevenekilpailu ja on enemmän urheilutapahtuma kuin kulttuurin juhla.

Eli sellainen juhla on Dragon Boat Festival. Meillä oli koko viikonloppu kovin kiireinen sen takia, mikä on tietenkin hyvä asia - ja aurinko paistoi taukoamatta! Tarjosimme juhlan kunniaksi jokaiselle vieraalla yhden Zong Zi:n. Minäkin osallistuin niiden tekemiseen, kuten sanoin, mutta kuuden palluran jälkeen totesin että en ole kovin lahjakas niiden tekemisessä. Söin yhden tai kaksi Zong Zi:tä torstaina, mutta suoraan sanoen se ei ole mikään kulinaristinen nautinto - käytännössä lähes pelkkää riisiä.

Eipä tässä muuta, asiat hyvin edelleen. Tämä viikko ei ole mikään kivoin mahdollinen, kun meillä on vaativa bisnesryhmä täällä koko viikon, mutta eipäs se paljoa haittaakaan. Olin pari päivää aika harmissani, kun kuulin ettemme saa lainkaan vapaapäivää tällä viikolla ja joka päivä on 12h työpäivät (tuon ryhmän takia), mutta tänään sain kuulla että saamme kuitenkin vapaapäivät ihan normaalisti - jee! Pomo sanoi, että on ok jos ihmiset joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä kiireisinä aikoina, mutta ei ole ok jos ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä eivätkä saa vapaapäivää. Toinen pomoista oli eri mieltä, mutta onneksi hän ei saanut tahtoaan läpi. Jeejee! No niin, nyt lopetan.

Erittäin hauskaa kesää kaikille! Nyt on sitten kesäkuu - niin se kevät meni nopeasti. Hui.

Dajia Hao!

Eli terve vaan kaikille pitkästä aikaa. Siitähän on jo reilusti toista kuukautta kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Kiireistä ja hektistä on ollut, ja lisäksi tämä valtio päätti blogata kaikki blogit toistaiseksi, joten oli suuria hankaluuksia päästä lukemaan, saati päivittämään blogejani. Onneksi Julie, mukavin pomoistani, neuvoi kiertotien miten pääsen lukemaan ja päivittämään blogeja. Kuvia en jostain syystä vieläkään pysty näille sivuille lataamaan, mutta loin Picasa-accountin ja latailen sinne kuvia ja laitan tänne sitten linkkiä miten niitä voi katsella. Sellaista siis täällä. Youtube on myös kokonaan blogattu koko Kiinassa. Mutta sehän on vallan ymmärrettävää, eikö niin? (shh) ;)

Töissä menee samalla lailla kuin ennenkin, työpäivät ovat kymmenestä tunnistä ylöspäin. Työ on säilynyt monipuolisena ja mielenkiintoisena, ja olen edelleen vakuuttunut että tämä oli oiva valinta työharjoittelupaikasta. Saan kokemusta hotellityöskentelystä, ravintolatyöskentelystä, projektityöskentelystä ja monelta muulta saralta. Sustainable Food projektiani voi seurata edelleen osoitteessa: http://theschoolhousesustainablefoods.blogspot.com/. Puutarha kasvaa hyvin ja käytämme ravintoloissamme jo retiisiä, sipulia, minttua, xiang chunia ja rucolaa omista mestoistamme. Kompostointisuunnitelmat on tehty ja pidin jopa PowerPoint esityksen kompostoinnista johtoryhmälle! Itsehän en aiheesta tiennyt hölkäsenpöläystä kun tänne tulin, mutta kaikkea sitä oppii internetistä. Ehkä mukavin osa työtä on se, että tapaa jatkuvasti erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa, ja monet osoittautuvat jälkeenpäin kuuluisiksi kohoiksi - joku oli tosi kuuluisa taiteilija ja joku oli belgian joku entisistä presidenteistä. Esittelin paikkoja myös joillekin kuuluisille slovenialaisille muusikoille ja sain niiltä levyn! Humppaa humppaa, haitaria haitaria:)

Nyt on ollut onneksi töissä muutama hiljainen päivä kiireisen viime viikon jälkeen, ja ennen todellista hässäkkäviikkoa joka alkaa lauantaina. Ollaan saatu kiinni loistava diili, 60 hengen bisnesryhmä tulee tänne kuudeksi päiväksi. Ne on varannu lähes kaikki talomme koko ajaksi, ja syö ravintoloissamme kaikki ateriat sekä käyttää kokoustilojamme. Tekee erittäin hyvää bisnekselle! Meille se tarkoittaa töitä aamusta iltaan, mutta otetaan sekin kokemuksen kannalta. Suurimman osan ajasta nautin työskentelystä täällä, mutta välillä uuvun ja välillä ahdistaa toisen pomoni jatkuva huutaminen. Ei se minulle huuda, mutta kyseisen rouvan tyyli on huutaa jatkuvasti jollekin, se on sen tapa puhua. En aina ymmärrä miksei asioista voi vain sanoa normaalisti. Muuten tykkään hänestä kuitenkin, hän vie meidät mm. usein ulos syömään. Olen myös kääntänyt takkini toisen pomoni suhteen, jonka kanssa hermoni olivat jonkin aikaa kireällä. Nyt olen alkanut pitää hänestä suhteellisen paljon ja tulemme erinomaisesti toimeen.

Kesäkuun puoliväliin mennessä meille tulee neljä uutta työharjoittelijaa: ranskalainen tyttö, joka on juuri suorittanut maisterin tutkinnon pääaineenaan sustainable development; yhdysvaltalainen tyttö, joka on juuri suorittanut tutkinnon aiheenaan hotel management; pomojen tytär tulee työharjoittelijaksi taidepuolellemme, ja hänen poikaystävänsä - arkkitehtiopiskelija - tulee meille niin ikään työharjoittelijaksi työskentelemään pian avautuvan hotellimme Brickyard Inn:in parissa. En muuten jaksa odottaa että Brickyard Inn aukeaa, siitä tulee upea paikka! 16 huonetta, jokaisesta näkymä muurille sängystä ja suihkusta. Ranskalaiselle tytölle esittelin paikkoja pari päivää sitten ja hän ainakin vaikutti mukavalta. Myös jenkkilikan kanssa olen jutellut facebookessa ja juttu luistaa myös hänen kanssaan. Mukavaa saada kansainvälinen tiimi tänne - se mikä ei ole niin mukavaa on että joudun jakamaan huoneeni arkkitehtiopiskelija Danin kanssa, Michelle joutuu jakamaan huomeensa jenkkitytön kanssa ja pomon tytär tulee myös asumaan samaan taloon. Eli meitä tulee olemaan viisi ihmistä ja yksi vessa/suihku. Siitä tulee "mielenkiintoista". Mutta onneksi Dan ja Emily ovat täällä vain kaksi kuukautta, jonka jälkeen saan toivottavasti taas oman huoneeni. Nyt pitää vain ottaa sellainen asenne että meillä on talossa hauska porukka ja hauska meininki! Toivotaan niin..:)

Elämänrytmini on täällä säännöllisempi kuin ikinä aikaisemmin. Tajusin juuri eilen, etten ole kertaakaan herännyt täällä myöhempään kuin kahdeksalta aamulla, ja vain muutaman kerran olen mennyt nukkumaan puolenyön jälkeen. Kummallista. Se on johtanut siihen että saan heti unta ja ei ole suuria vaikeuksia herätä aamulla. En ole kokenut tällaista ennen, olenkohan ihan terve?;) Euroviisut toki sekoittivat rytmiä hieman kun piti herätä kolmelta yöllä, heh. Muuten elintavat eivät ole täällä niin hyvät kuin toivoa saattaisi. Ruoka on nimittäin, niin hyvää kuin se onkin, suhteellisen epäterveellistä täällä - kaikki uitetaan ja paistetaan rasvassa, kaikki. Yritän syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia aina kuin mahdollista, mutta silti syön täällä huomattavasti epäterveellisemmin kuin söin Suomessa. Vaa'alla en ole käynyt koko aikana. O-ou! Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon ja pitää päiviä jolloin en syö juuri mitään. Edelleen on mukava tehdä aamuvaelluksia muurille, maisemat ovat täällä uskomattoman upeita. Edellisen postauksen kuvat eivät anna oikeutta sille miltä täällä näyttää nyt, täällä on todella todella vehreää. Vuoret muistuttavat kaukaa katsottuna Malesian sademetsien peittämiä vuoria. Tämähän on vihrein osa Kiinan muuria, ja sen kyllä huomaa. The Schoolhousesta on erittäin mukava kävely upeine maisemineen Xiaolumianiin (yksi ravintoloistamme) viereisessä kylässä, tein kuva-albumin matkan varrelta ottamistani kuvista: http://picasaweb.google.com/msrpublicphotos/EasyHikeFromTheSchoolhouseToXiaolumian#. Aina kun on stressaantunut tai muuten vain apea olo, tuonkaltaisen kävelyt ja maisemat aina kohottavat huomattavasti mielialaa. Kesä on alkanut täällä täysillä - kevättä ei kestänyt kuin pari viikkoa. Useina päivinä on ollut lähemmäs 30 astetta, ja väriä on tullut! Pitää ostaa lisää mustia shortseja, toistaiseksi löytyy vain yhdet - töissä pitää olla aina joko mustat housut tai shortsit. Onneksi Pekingistä perusshortsit saa noin 10 eurolla.

Ollaan ruvettu Michellen ja Randhirin kanssa käymään Huairoussa yhä useammin, suunnilleen kerran viikossa. Mukava illallinen ja muutama olut paikallisessa sähläravintolassa rentouttaa kummasti. Eilen olimme Michellen kanssa korealaisessa ravintolassa, jota ennen kävimme molemmat leikkauttamassa hiuksemme. Onpas mukavaa mennä parturiin ilman yhteistä kieltä - annoin hänen vain tehdä mitä tykkäsi, hyvä siitä tuli. Hinnat eivät täällä edelleenkään päätä huimaa - parturi maksoi 15 yuania eli hieman yli 1,5€. Paikka oli oikein hyvälaatuinen, olisi voinut olla missä tahansa länsimaassa ja hiukset pestiin jopa kahdesti. Sen jälkeinen korealainen ravintola maksoi hieman yli 2 euroa henkilöltä, meitä oli kolme ja aterioita neljä, plus ruokajuomat. Huairou on halpa mesta, hinnat tosin nousevat selvästi kun mennään Pekingin keskustaan. On täällä monet asiat kalliitakin, mutta näin peruseläminen ja hengaaminen on halpaa. Naureskelin juuri eilen Huairoussa, kun Michelle osti "vappuilmapallon", sellaisen mitä Suomessa myydään n. 20€:lla, ja maksoi siitä vajaat 0,5€.

Huomenna koittaa taas vapaapäiväni Pekingissä. Viimeksi olin kaupunginosassa nimeltä 798 District, joka on vanha tehdasalue, jossa rakennukset on muutettu taidegallerioiksi, ravintoloiksi ja kahviloiksi. Alue on täynnä mitä mielenkiintoisempia gallerioita ja studioita (vaikka itse en kyseisestä taiteesta niin innostunutkaan), ja muistuttaa todella paljon Sohoa New Yorkissa. 798 on positiivisella tavalla todella ei-kiinalainen, fiilis oli todella kiva ja ympäristö vanhoine teollisuusrakennuksineen erittäin mielenkiintoinen. Tykästyin alueeseen niin, että ajattelin mennä sinne huomennakin - tällä kertaa otan tosin taksin, viimeksi kävelin sinne n.2 tuntia ja olin paikan päällä sen verran uupunut että se söi nautintoa. Se oli kauempana kuin luulin. Viimeksi otin taksin sieltä tarkoituksenani mennä erääseen kommunismi-nostalgiseen kuuluisaan ravintolaan The Red Capital Club, mutta kärsimättömyyteni sai minut hyppäämään taksista pois aikaisemmin. Päädyin erääseen länsimaiseen ravintolaan syömään länsimaista ruokaa - se oli ensimmäinen kerta täällä. Pari viikkoa sitten kävin kuuluisalla iltamarketilla ja maistoin käärmettä - ei ollut hullumpaa, kuin todella sitkeää mustekalaa. Ette usko mitä kaikkea ne myivät siellä syötäviksi paistettuna: skorpioneja, meritähtiä, matoja, toukkia, heinäsirkkoja, peniksiä yms. Mitäköhän seuraavaksi maistaisin? Ehkä meritähteä. Yksi ruokailuun liittyvä tarina täytyy vielä kertoa, sillä pomoni vei koko työporukkamme syömään ehkä erikoisimpaan ravintolaan missä olen ollut. Se oli maalaistalossa, ei ollut minkäännäköistä ruokalistaa eikä hintoja - ruokaa vain tuotiin pöytiin valtavissa määrin, ja lopuksi pomoni maksoi minkä parhaakseen näki. Sen kuulemma aina näkee palvelussa seuraavalla kerralla paljon edellisellä kerralla maksoi... Maistoin siellä lampaan mahalaukkua, mikä oli kuvottavaa, en suosittele kenellekään. Muuten ruoka oli erinomaisen hyvää. Ravintolan nimi on Mr. Fu's, lähellä Huairouta, mikäli joku joskus haluaa kokeilla. Pomo haluaa kuulemma viedä vanhempani sinne kun tulevat tänne!:)

Muutama viikko sitten tein vapaapäivänäni päiväreissun Pekingistä Tianjin nimiseen kaupunkiin. Se on n. 115km Pekingistä itään, mutta matka sinne luotijunalla kesti vain puoli tuntia. Se oli menevää kyytiä se! Juna lähti uudelta Beijing South Stationilta, joka on kuulemma Aasia suurin. Sinne ei vielä päässyt kävellen, vaan aseman eteen piti jäädä odottamaan Shuttle-bussia joka kuljetti sisälle asemaan. Se oli kummallista.. Tianjin itsessään ei ollut kummoisempi paikka, sillä se oli kuin yksi suuri työmää ja ilma oli todella paksun saasteista. Peking tuntui todella raikkaalta sen jälkeen. Oli siellä toki todella mielenkiintoisakin paikkoja, kuten useat eurooppalaistyyliset vanhat rakennukset, katedraali, valtavat kävelyostoskadut ja "Italian District". Myös vanha temppelialue oli mielenkiintoinen. Kävin myös hauskassa ruokamarketissa, jossa ne yrittivät tarjota mulle mitä ihmeellisimpiä ruokia. Ehkä kaikista kiinnostavin paikka oli China Museum, talo, joka oli päällystetty 700 miljoonalla antiikkisella posliinipirstaleella, jopa vessat olivat posliinin peitossa. Harmi ettei mulla ole kuvia siitä. Ongelma kaupungissa oli se, että kaikkialla rakennettiin mikä esti nauttimasta kovinkaan paljoa. Kamerani myös varastettiin (D'OH!) mikä tietenkin jätti hieman tylsän kuvan paikasta. Peking on niin mahtava paikka, etten kertakaikkiaan keksi yhtäkään syytä miksi menisin Tianjiniin uudestaan - paitsi ottamaan uusia kuvia kun vanhat jäivät jollekin idiootille.;)

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kiinalaiset ovat erittäin mukavaa kansaa, vaikka häpeäkseni myönnänkin että ajoittain meinaa mennä hermot kommunikoinnin vaikeuden takia. Mutta minähän se olen joka olen vieraassa ympäristössä kielitaidottomana. Silti hermostun monesti kun joku ei puhu sanaakaan englantia, hyi minua. Tai no, kyllähän mä joka päivä kiinaa opin! Työkaverit ovat oikein kehuneet, miten hyvin kielitaitoni on edistynyt, jee! Mutta, you know, kaukana se on mistään riittävästä kuitenkin... Olen ostanut chinese-english phrasebookin ja saanut toisen ilmaiseksi, ja joka päivä jotain koitan niistä katsoa. Lisäksi minulla on diili työkaverini Jessen kanssa: opetan hänelle 10 sanaa englantia päivässä ja hän opettaa minulle 5 sanaa kiinaa päivässä. Ihan hyvin se on toiminut, vaikka välillä ollaan vähän laiskoja. Olemme aloittaneet systemaattisen englannin opettamisen työntekijöille, onhan suurin osa asiakkaista länsimaisia. Työntekijöiden kanssa tulen edelleen erittäin hyvin toimeen. Muutama on lopettanut ja muutama tullut tilalle, niin se tilanne täällä elää koko aika.

Sitten vielä yksi juttu ennen kun lopetan tämän romaanin kirjoittamisen jälleen. Mulla on vihdoin virallisesti kiinankielinen nimi! Kuten aikaisemmin sanottu, kaikilla täällä on sekä englannin- että kiinankielinen nimi, ja sain vihdoin omani ja se on nimikyltissänikin. Nimeni on Song Peng!:) Sukunimi sanotaan ensin täällä, joten suomalaisittain tuo sanottais Peng Song - Peng tarkoittaa kotkaa ja Song on eräs kiinan muinaisista dynastioista. Eli nyt voin sanoa: wo de ming zi jiao Song Peng. Saa nähdä tuleeko kukaan käyttämään sitä, vai olenko vain Peter - todennäköisesti niin. Jotkut kutsuvat minua myös leikkimielisesti nimellä Qiao Ke Li De, mikä tarkoittaa suklaata. On pitkä tarina mistä tuo nimi sai alkunsa, en jaksa kertoa sitä nyt.

Se siitä sitten. Koitan päivittää tätä blogia "hieman" useammin tästä lähtien. Nostakaa Suomi lamasta ylös, täällä ei moisesta näytä olevan tietoakaan! ;)

Morjens!

Tässä kuvasarja aamupatikoinnista jonka tein noin viikko sitten. Teen vastaavanlaisen reissun monina aamuina, ei hullumpi tapa aloittaa työpäivä. Tämä reissu oli kyllä pidempi kuin yleensä. Kuvia on aika paljon, toivottavasti ei ole vaikeuksia avata sivustoa. Ja toivottavasti ette tylsisty. Voila:

Reitti lähtee aivan The Schoolhousen/kämppäni takaa. Tässä kohtaa olen n. 10min kävelyn päässä, tiellä joka johtaa polulle ylös muurille.

Noin puolessa välissä kylältä muurille.

Aurinko nousee. Lähes ylhäällä jo.

Reitti kulkee aika lailla chestnut-puurykelmien lävitse, kuten kuvassa.

Kuva otettu muurin varretla. Ylhäällä jo, kello about kuusi ja aurinko nousee muurin takaa.

Tästä kipuan ylös villille muurille. Ketään ei ole missään, täysi hiljaisuus.

Kippuilin pitkin villiä muuria ja ihailin auringonnousua...

Tästä kipuan läpi ja päädyn villiltä muurilta rekonstroidulle muurille. Oho, ei lippua, ei ei. Yhdistän yleensä patikoinneilla siis villin muurin ja turistimuurin.

Erittäin jyrkkä kohta muurilla. Kuvassa näyttää aivan liian loivalta.

Mitkä maisemat! Sattui hyvä päivä - jonain päivinä täälläkin on smogia ja vuoret sumun peitossa.

Mutta ei täällä kaikki niin kaunista ole.. Muurille menee tuolihissi, ja alas pääsee kelkkailumäkeä pitkin - lippua vastaan tietenkin. Ei oikein sovi ympäristöön jos minulta kysytään.. But it's great fun!

Meidän kylä muurilta nähtynä (zoomattuna, of course)! Voi ku se on pieni...

Alas menin rappusia pitkin.. Yleensä tulen luontopolkua alas - rappuset ovat huomattavasti kauempana.

Ja ne ei lopu...

Mutta nähtävyyksiä löytyy rappujen puolessa välissä, heh.

¨

Raput tulevat samaan paikkaan, josta tuolihissi ja cablecar lähtevät ylös. Paikka on täynnä matkamuistokojuja ja ruokakojuja ja muuta vastaavaa. Olin niin aikaisin liikkeellä että suurin osa oli vielä kiinni.

Törmäsin taas aasiin kylän päätiellä.

Tässä taas näkymä Mutianyun kylän päätieltä.

Siinä oli se reissu.

Kivaa oli, ja on aina!:)