Tai no Dragon Boat Festival Day oli jo torstaina, mutta sitä vietettiin viikonlopun yli ja ihmisillä on lomaa, eli meillä on kiireitä. Ajattelin kirjoittaa tekstin siitä, mikä on tämä festivaali, josta ei varmaan hirveesti ole kuultu siellä Suomessa. Nyt kun ehdin. Dragon Boat Festival Day on Kiinan kansallisista juhlista se, jolla on pisimmät juuret historiassa, ja yhdessä kiinalaisen Uuden Vuoden ja Keski-Syksyn festivaalin kanssa muodostaa maan tärkeimmät juhlapyhät. Juhlaa on perinteisesti vietetty viidennen kalenterikuun viidentenä päivänä, josta johtuu vaihtoehtoinen nimi, mitä siitä usein myös käytetään - Double Fifth Day. Festivaalin ehkä tunnetuin piirre on lohikäärmevenekilpailut, joita järjestetään ympäri maata (ja maailmaa) ja joissa soudetaan kilpaa lohikäärmettä muistuttavia veneitä hakkaavien rumpujen tahtiin. Toinen tärkeä perinne kyseisenä päivänä on Zong Zin syöminen - zong zi on bamboon tai maissin lehtiin käärittyjä riisipalloja, joissa on täytteenä joko taateleita, papumassaa tai jotain muuta vastaavaa. Se on perinteinen Dragon Boat Festival ruoka ja perheet kokoontuvat yhdessä tekemään niitä. Me teimme 200 Zong Zi:tä täällä Schoolhousessa, itse tein ainoastaan kuusi kunnes totesin etten oikein osaa sitä hommaa. Aina kun yritin sitoa palloja kasaan ne alkoivat purkautua. Mutta osaanpahan nyt suunnilleen tehdä Zong Zi:tä! Mikään kulinaristinen nautinto niiden syöminen ei tosin ole.
Muita ominaisia Dragon Boat Festival perinteitä on talismaanihattujen käyttäminen, terveellisten yrttien ripustaminen ovien eteen, Zhong Guin (pahoilta hengiltä suojelija) kuvien esille pystyttäminen, Xiang Huang viinin ryyppääminen, tuoksuvien silkkipussien kantaminen ynnä muuta vastaavaa. Kaikkien näiden tapojen on historiallisesti ajateltu karkottavan pahoja henkiä ja siten pitävän taudit poissa ja ihmiset terveinä - tämä festivaali nimittäin sijoittuu alkukesään, jolloin taudit ovat perinteisesti liikkeellä, ja tautien karkoittaminen on ollut tärkeä osa juhlaa jo vuosisatojen ajan. Sanotaan, että jos juo lähdevettä kaivosta Dragon Festival päivänä hevosen tunnin aikaan (11-13), säilyy terveenä loppuvuoden. Lisäksi, jos todella haluaa varmistaa vuoden onnen, pitää yrittää tasapainottaa kananmuna pystyyn pituussuunnassa tarkalleen keskipäivän aikaan - jos tämä onnistuu, loppuvuosi tulee olemaan todella terve ja hyvä. Damn it, enhän mä koittanu mitään tollasia eilen.
Mikäs on sitten tämän festivaalin historia? Siitä on itse asiassa monia tarinoita, mutta kuuluisin ja laajimmin hyväksytty on tarina kuuluisan kiinalaisen runoilijan Qu Yuanin kohtalosta. Qu Yuan eli Kiinassa myrkyisän ensimmäisen vuosisadan eKr. aikana, jolloin Zhou dynastian valta oli alkanut horjua, korruptio raivosi vallattomanaan ja dynastia oli ajautumassa tuhoisaan konfliktiin Qin kuningaskunnan kanssa. Qu Yuan toimi ministerinä silloisen Zhou keisarin alaisena ja näki läheltä miten dynastia oli vaipumassa pahan uumeniin. Hän oli rauhaarakastava mies ja kansa rakasti häntä, ja hän teki kovasti töitä poistaakseen hovin epäoikeudenmukaisuutta ja estääkseen Zhouta joutumasta sotaan Qin kanssa. Kuten niin usein historiassa, hänen hyvät tekonsa johtivat muiden kadehdintaan ja juonitteluun, ja lopulta hänen potkittiin ulos Zhoun keisarin hovista. Vuosikaudet hän vaelteli ympäriinsä yksikseen opettaen ja kirjoittaen runoja, joista monet ovat säilyneet luettaviksi tähän päivään saakka. Hänen kuuluisin runonsa on monikymmensivuinen Li Sao. Eräänä päivänä hän kuuli Qin kuningaskunnan voittaneen sodan ja pyyhkineen Zhou dynastian pois maan päältä, hän vaipui epätoivoon ja hukuttautui Milou jokeen. Kuuluisa runoilija oli kuollut. Kuten sanottu, hän oli kansan rakastama ja niinpä kansa ryntäsi veneillään rummuttaen rumpujaan etsimään häntä. Tästä ovat peräisin lohikäärmevenekilpailut, joita tänä päivänä järjestetään Dragon Boat Festival päivänä ympäri Kiinaa. Kun kansa tajusi hänen kuolleen, he alkoivat heittää Zong Zi:tä (selitetty ylempänä) veteen, jotta kalat söisivät niitä eivätkä Qu Yuania - ruumiin piti säilyä hyvänä tuon puoleiseen. Traditio oli pitkään heittää Dragon Boat Festival päivänä Zong Zi:tä veteen, mutta vähitellen traditio muuttui Zong Zi:n syömiseen - mikä kuulostaa ihan loogiselta ajatellen kaikkia lukuisia nälänhätiä, joita Kiina on kärsinyt.
Nykyään tästä festivaalista on paisunut suuremman luokan spektaakkeli ja on erittäin tärkeä turismitapahtuma useissa kaupungeissä ympäri maailmaa, joskin päivämäärä vaihtelee kaupungeittain ja saattaa olla mitä vaan toukokuusta elokuuhun. Kiinan lisäksi Dragon Boat Festival on erityisen suosittu juhlatapahtuma Kanadassa ja USA:ssa - yksi suurimmista järjestetään vuosittain San Fransiscossa - mutta Kiinan rajojen ulkopuolella tämä festivaali tuppaa olemaan lähes pelkästään lohikäärmevenekilpailu ja on enemmän urheilutapahtuma kuin kulttuurin juhla.
Eli sellainen juhla on Dragon Boat Festival. Meillä oli koko viikonloppu kovin kiireinen sen takia, mikä on tietenkin hyvä asia - ja aurinko paistoi taukoamatta! Tarjosimme juhlan kunniaksi jokaiselle vieraalla yhden Zong Zi:n. Minäkin osallistuin niiden tekemiseen, kuten sanoin, mutta kuuden palluran jälkeen totesin että en ole kovin lahjakas niiden tekemisessä. Söin yhden tai kaksi Zong Zi:tä torstaina, mutta suoraan sanoen se ei ole mikään kulinaristinen nautinto - käytännössä lähes pelkkää riisiä.
Eipä tässä muuta, asiat hyvin edelleen. Tämä viikko ei ole mikään kivoin mahdollinen, kun meillä on vaativa bisnesryhmä täällä koko viikon, mutta eipäs se paljoa haittaakaan. Olin pari päivää aika harmissani, kun kuulin ettemme saa lainkaan vapaapäivää tällä viikolla ja joka päivä on 12h työpäivät (tuon ryhmän takia), mutta tänään sain kuulla että saamme kuitenkin vapaapäivät ihan normaalisti - jee! Pomo sanoi, että on ok jos ihmiset joutuvat tekemään pitkiä työpäiviä kiireisinä aikoina, mutta ei ole ok jos ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä eivätkä saa vapaapäivää. Toinen pomoista oli eri mieltä, mutta onneksi hän ei saanut tahtoaan läpi. Jeejee! No niin, nyt lopetan.
Erittäin hauskaa kesää kaikille! Nyt on sitten kesäkuu - niin se kevät meni nopeasti. Hui.
torstai 28. toukokuuta 2009
maanantai 25. toukokuuta 2009
Dajia Hao!
Eli terve vaan kaikille pitkästä aikaa. Siitähän on jo reilusti toista kuukautta kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Kiireistä ja hektistä on ollut, ja lisäksi tämä valtio päätti blogata kaikki blogit toistaiseksi, joten oli suuria hankaluuksia päästä lukemaan, saati päivittämään blogejani. Onneksi Julie, mukavin pomoistani, neuvoi kiertotien miten pääsen lukemaan ja päivittämään blogeja. Kuvia en jostain syystä vieläkään pysty näille sivuille lataamaan, mutta loin Picasa-accountin ja latailen sinne kuvia ja laitan tänne sitten linkkiä miten niitä voi katsella. Sellaista siis täällä. Youtube on myös kokonaan blogattu koko Kiinassa. Mutta sehän on vallan ymmärrettävää, eikö niin? (shh) ;)
Töissä menee samalla lailla kuin ennenkin, työpäivät ovat kymmenestä tunnistä ylöspäin. Työ on säilynyt monipuolisena ja mielenkiintoisena, ja olen edelleen vakuuttunut että tämä oli oiva valinta työharjoittelupaikasta. Saan kokemusta hotellityöskentelystä, ravintolatyöskentelystä, projektityöskentelystä ja monelta muulta saralta. Sustainable Food projektiani voi seurata edelleen osoitteessa: http://theschoolhousesustainablefoods.blogspot.com/. Puutarha kasvaa hyvin ja käytämme ravintoloissamme jo retiisiä, sipulia, minttua, xiang chunia ja rucolaa omista mestoistamme. Kompostointisuunnitelmat on tehty ja pidin jopa PowerPoint esityksen kompostoinnista johtoryhmälle! Itsehän en aiheesta tiennyt hölkäsenpöläystä kun tänne tulin, mutta kaikkea sitä oppii internetistä. Ehkä mukavin osa työtä on se, että tapaa jatkuvasti erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa, ja monet osoittautuvat jälkeenpäin kuuluisiksi kohoiksi - joku oli tosi kuuluisa taiteilija ja joku oli belgian joku entisistä presidenteistä. Esittelin paikkoja myös joillekin kuuluisille slovenialaisille muusikoille ja sain niiltä levyn! Humppaa humppaa, haitaria haitaria:)
Nyt on ollut onneksi töissä muutama hiljainen päivä kiireisen viime viikon jälkeen, ja ennen todellista hässäkkäviikkoa joka alkaa lauantaina. Ollaan saatu kiinni loistava diili, 60 hengen bisnesryhmä tulee tänne kuudeksi päiväksi. Ne on varannu lähes kaikki talomme koko ajaksi, ja syö ravintoloissamme kaikki ateriat sekä käyttää kokoustilojamme. Tekee erittäin hyvää bisnekselle! Meille se tarkoittaa töitä aamusta iltaan, mutta otetaan sekin kokemuksen kannalta. Suurimman osan ajasta nautin työskentelystä täällä, mutta välillä uuvun ja välillä ahdistaa toisen pomoni jatkuva huutaminen. Ei se minulle huuda, mutta kyseisen rouvan tyyli on huutaa jatkuvasti jollekin, se on sen tapa puhua. En aina ymmärrä miksei asioista voi vain sanoa normaalisti. Muuten tykkään hänestä kuitenkin, hän vie meidät mm. usein ulos syömään. Olen myös kääntänyt takkini toisen pomoni suhteen, jonka kanssa hermoni olivat jonkin aikaa kireällä. Nyt olen alkanut pitää hänestä suhteellisen paljon ja tulemme erinomaisesti toimeen.
Kesäkuun puoliväliin mennessä meille tulee neljä uutta työharjoittelijaa: ranskalainen tyttö, joka on juuri suorittanut maisterin tutkinnon pääaineenaan sustainable development; yhdysvaltalainen tyttö, joka on juuri suorittanut tutkinnon aiheenaan hotel management; pomojen tytär tulee työharjoittelijaksi taidepuolellemme, ja hänen poikaystävänsä - arkkitehtiopiskelija - tulee meille niin ikään työharjoittelijaksi työskentelemään pian avautuvan hotellimme Brickyard Inn:in parissa. En muuten jaksa odottaa että Brickyard Inn aukeaa, siitä tulee upea paikka! 16 huonetta, jokaisesta näkymä muurille sängystä ja suihkusta. Ranskalaiselle tytölle esittelin paikkoja pari päivää sitten ja hän ainakin vaikutti mukavalta. Myös jenkkilikan kanssa olen jutellut facebookessa ja juttu luistaa myös hänen kanssaan. Mukavaa saada kansainvälinen tiimi tänne - se mikä ei ole niin mukavaa on että joudun jakamaan huoneeni arkkitehtiopiskelija Danin kanssa, Michelle joutuu jakamaan huomeensa jenkkitytön kanssa ja pomon tytär tulee myös asumaan samaan taloon. Eli meitä tulee olemaan viisi ihmistä ja yksi vessa/suihku. Siitä tulee "mielenkiintoista". Mutta onneksi Dan ja Emily ovat täällä vain kaksi kuukautta, jonka jälkeen saan toivottavasti taas oman huoneeni. Nyt pitää vain ottaa sellainen asenne että meillä on talossa hauska porukka ja hauska meininki! Toivotaan niin..:)
Elämänrytmini on täällä säännöllisempi kuin ikinä aikaisemmin. Tajusin juuri eilen, etten ole kertaakaan herännyt täällä myöhempään kuin kahdeksalta aamulla, ja vain muutaman kerran olen mennyt nukkumaan puolenyön jälkeen. Kummallista. Se on johtanut siihen että saan heti unta ja ei ole suuria vaikeuksia herätä aamulla. En ole kokenut tällaista ennen, olenkohan ihan terve?;) Euroviisut toki sekoittivat rytmiä hieman kun piti herätä kolmelta yöllä, heh. Muuten elintavat eivät ole täällä niin hyvät kuin toivoa saattaisi. Ruoka on nimittäin, niin hyvää kuin se onkin, suhteellisen epäterveellistä täällä - kaikki uitetaan ja paistetaan rasvassa, kaikki. Yritän syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia aina kuin mahdollista, mutta silti syön täällä huomattavasti epäterveellisemmin kuin söin Suomessa. Vaa'alla en ole käynyt koko aikana. O-ou! Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon ja pitää päiviä jolloin en syö juuri mitään. Edelleen on mukava tehdä aamuvaelluksia muurille, maisemat ovat täällä uskomattoman upeita. Edellisen postauksen kuvat eivät anna oikeutta sille miltä täällä näyttää nyt, täällä on todella todella vehreää. Vuoret muistuttavat kaukaa katsottuna Malesian sademetsien peittämiä vuoria. Tämähän on vihrein osa Kiinan muuria, ja sen kyllä huomaa. The Schoolhousesta on erittäin mukava kävely upeine maisemineen Xiaolumianiin (yksi ravintoloistamme) viereisessä kylässä, tein kuva-albumin matkan varrelta ottamistani kuvista: http://picasaweb.google.com/msrpublicphotos/EasyHikeFromTheSchoolhouseToXiaolumian#. Aina kun on stressaantunut tai muuten vain apea olo, tuonkaltaisen kävelyt ja maisemat aina kohottavat huomattavasti mielialaa. Kesä on alkanut täällä täysillä - kevättä ei kestänyt kuin pari viikkoa. Useina päivinä on ollut lähemmäs 30 astetta, ja väriä on tullut! Pitää ostaa lisää mustia shortseja, toistaiseksi löytyy vain yhdet - töissä pitää olla aina joko mustat housut tai shortsit. Onneksi Pekingistä perusshortsit saa noin 10 eurolla.
Ollaan ruvettu Michellen ja Randhirin kanssa käymään Huairoussa yhä useammin, suunnilleen kerran viikossa. Mukava illallinen ja muutama olut paikallisessa sähläravintolassa rentouttaa kummasti. Eilen olimme Michellen kanssa korealaisessa ravintolassa, jota ennen kävimme molemmat leikkauttamassa hiuksemme. Onpas mukavaa mennä parturiin ilman yhteistä kieltä - annoin hänen vain tehdä mitä tykkäsi, hyvä siitä tuli. Hinnat eivät täällä edelleenkään päätä huimaa - parturi maksoi 15 yuania eli hieman yli 1,5€. Paikka oli oikein hyvälaatuinen, olisi voinut olla missä tahansa länsimaassa ja hiukset pestiin jopa kahdesti. Sen jälkeinen korealainen ravintola maksoi hieman yli 2 euroa henkilöltä, meitä oli kolme ja aterioita neljä, plus ruokajuomat. Huairou on halpa mesta, hinnat tosin nousevat selvästi kun mennään Pekingin keskustaan. On täällä monet asiat kalliitakin, mutta näin peruseläminen ja hengaaminen on halpaa. Naureskelin juuri eilen Huairoussa, kun Michelle osti "vappuilmapallon", sellaisen mitä Suomessa myydään n. 20€:lla, ja maksoi siitä vajaat 0,5€.
Huomenna koittaa taas vapaapäiväni Pekingissä. Viimeksi olin kaupunginosassa nimeltä 798 District, joka on vanha tehdasalue, jossa rakennukset on muutettu taidegallerioiksi, ravintoloiksi ja kahviloiksi. Alue on täynnä mitä mielenkiintoisempia gallerioita ja studioita (vaikka itse en kyseisestä taiteesta niin innostunutkaan), ja muistuttaa todella paljon Sohoa New Yorkissa. 798 on positiivisella tavalla todella ei-kiinalainen, fiilis oli todella kiva ja ympäristö vanhoine teollisuusrakennuksineen erittäin mielenkiintoinen. Tykästyin alueeseen niin, että ajattelin mennä sinne huomennakin - tällä kertaa otan tosin taksin, viimeksi kävelin sinne n.2 tuntia ja olin paikan päällä sen verran uupunut että se söi nautintoa. Se oli kauempana kuin luulin. Viimeksi otin taksin sieltä tarkoituksenani mennä erääseen kommunismi-nostalgiseen kuuluisaan ravintolaan The Red Capital Club, mutta kärsimättömyyteni sai minut hyppäämään taksista pois aikaisemmin. Päädyin erääseen länsimaiseen ravintolaan syömään länsimaista ruokaa - se oli ensimmäinen kerta täällä. Pari viikkoa sitten kävin kuuluisalla iltamarketilla ja maistoin käärmettä - ei ollut hullumpaa, kuin todella sitkeää mustekalaa. Ette usko mitä kaikkea ne myivät siellä syötäviksi paistettuna: skorpioneja, meritähtiä, matoja, toukkia, heinäsirkkoja, peniksiä yms. Mitäköhän seuraavaksi maistaisin? Ehkä meritähteä. Yksi ruokailuun liittyvä tarina täytyy vielä kertoa, sillä pomoni vei koko työporukkamme syömään ehkä erikoisimpaan ravintolaan missä olen ollut. Se oli maalaistalossa, ei ollut minkäännäköistä ruokalistaa eikä hintoja - ruokaa vain tuotiin pöytiin valtavissa määrin, ja lopuksi pomoni maksoi minkä parhaakseen näki. Sen kuulemma aina näkee palvelussa seuraavalla kerralla paljon edellisellä kerralla maksoi... Maistoin siellä lampaan mahalaukkua, mikä oli kuvottavaa, en suosittele kenellekään. Muuten ruoka oli erinomaisen hyvää. Ravintolan nimi on Mr. Fu's, lähellä Huairouta, mikäli joku joskus haluaa kokeilla. Pomo haluaa kuulemma viedä vanhempani sinne kun tulevat tänne!:)
Muutama viikko sitten tein vapaapäivänäni päiväreissun Pekingistä Tianjin nimiseen kaupunkiin. Se on n. 115km Pekingistä itään, mutta matka sinne luotijunalla kesti vain puoli tuntia. Se oli menevää kyytiä se! Juna lähti uudelta Beijing South Stationilta, joka on kuulemma Aasia suurin. Sinne ei vielä päässyt kävellen, vaan aseman eteen piti jäädä odottamaan Shuttle-bussia joka kuljetti sisälle asemaan. Se oli kummallista.. Tianjin itsessään ei ollut kummoisempi paikka, sillä se oli kuin yksi suuri työmää ja ilma oli todella paksun saasteista. Peking tuntui todella raikkaalta sen jälkeen. Oli siellä toki todella mielenkiintoisakin paikkoja, kuten useat eurooppalaistyyliset vanhat rakennukset, katedraali, valtavat kävelyostoskadut ja "Italian District". Myös vanha temppelialue oli mielenkiintoinen. Kävin myös hauskassa ruokamarketissa, jossa ne yrittivät tarjota mulle mitä ihmeellisimpiä ruokia. Ehkä kaikista kiinnostavin paikka oli China Museum, talo, joka oli päällystetty 700 miljoonalla antiikkisella posliinipirstaleella, jopa vessat olivat posliinin peitossa. Harmi ettei mulla ole kuvia siitä. Ongelma kaupungissa oli se, että kaikkialla rakennettiin mikä esti nauttimasta kovinkaan paljoa. Kamerani myös varastettiin (D'OH!) mikä tietenkin jätti hieman tylsän kuvan paikasta. Peking on niin mahtava paikka, etten kertakaikkiaan keksi yhtäkään syytä miksi menisin Tianjiniin uudestaan - paitsi ottamaan uusia kuvia kun vanhat jäivät jollekin idiootille.;)
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kiinalaiset ovat erittäin mukavaa kansaa, vaikka häpeäkseni myönnänkin että ajoittain meinaa mennä hermot kommunikoinnin vaikeuden takia. Mutta minähän se olen joka olen vieraassa ympäristössä kielitaidottomana. Silti hermostun monesti kun joku ei puhu sanaakaan englantia, hyi minua. Tai no, kyllähän mä joka päivä kiinaa opin! Työkaverit ovat oikein kehuneet, miten hyvin kielitaitoni on edistynyt, jee! Mutta, you know, kaukana se on mistään riittävästä kuitenkin... Olen ostanut chinese-english phrasebookin ja saanut toisen ilmaiseksi, ja joka päivä jotain koitan niistä katsoa. Lisäksi minulla on diili työkaverini Jessen kanssa: opetan hänelle 10 sanaa englantia päivässä ja hän opettaa minulle 5 sanaa kiinaa päivässä. Ihan hyvin se on toiminut, vaikka välillä ollaan vähän laiskoja. Olemme aloittaneet systemaattisen englannin opettamisen työntekijöille, onhan suurin osa asiakkaista länsimaisia. Työntekijöiden kanssa tulen edelleen erittäin hyvin toimeen. Muutama on lopettanut ja muutama tullut tilalle, niin se tilanne täällä elää koko aika.
Sitten vielä yksi juttu ennen kun lopetan tämän romaanin kirjoittamisen jälleen. Mulla on vihdoin virallisesti kiinankielinen nimi! Kuten aikaisemmin sanottu, kaikilla täällä on sekä englannin- että kiinankielinen nimi, ja sain vihdoin omani ja se on nimikyltissänikin. Nimeni on Song Peng!:) Sukunimi sanotaan ensin täällä, joten suomalaisittain tuo sanottais Peng Song - Peng tarkoittaa kotkaa ja Song on eräs kiinan muinaisista dynastioista. Eli nyt voin sanoa: wo de ming zi jiao Song Peng. Saa nähdä tuleeko kukaan käyttämään sitä, vai olenko vain Peter - todennäköisesti niin. Jotkut kutsuvat minua myös leikkimielisesti nimellä Qiao Ke Li De, mikä tarkoittaa suklaata. On pitkä tarina mistä tuo nimi sai alkunsa, en jaksa kertoa sitä nyt.
Se siitä sitten. Koitan päivittää tätä blogia "hieman" useammin tästä lähtien. Nostakaa Suomi lamasta ylös, täällä ei moisesta näytä olevan tietoakaan! ;)
Töissä menee samalla lailla kuin ennenkin, työpäivät ovat kymmenestä tunnistä ylöspäin. Työ on säilynyt monipuolisena ja mielenkiintoisena, ja olen edelleen vakuuttunut että tämä oli oiva valinta työharjoittelupaikasta. Saan kokemusta hotellityöskentelystä, ravintolatyöskentelystä, projektityöskentelystä ja monelta muulta saralta. Sustainable Food projektiani voi seurata edelleen osoitteessa: http://theschoolhousesustainablefoods.blogspot.com/. Puutarha kasvaa hyvin ja käytämme ravintoloissamme jo retiisiä, sipulia, minttua, xiang chunia ja rucolaa omista mestoistamme. Kompostointisuunnitelmat on tehty ja pidin jopa PowerPoint esityksen kompostoinnista johtoryhmälle! Itsehän en aiheesta tiennyt hölkäsenpöläystä kun tänne tulin, mutta kaikkea sitä oppii internetistä. Ehkä mukavin osa työtä on se, että tapaa jatkuvasti erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa, ja monet osoittautuvat jälkeenpäin kuuluisiksi kohoiksi - joku oli tosi kuuluisa taiteilija ja joku oli belgian joku entisistä presidenteistä. Esittelin paikkoja myös joillekin kuuluisille slovenialaisille muusikoille ja sain niiltä levyn! Humppaa humppaa, haitaria haitaria:)
Nyt on ollut onneksi töissä muutama hiljainen päivä kiireisen viime viikon jälkeen, ja ennen todellista hässäkkäviikkoa joka alkaa lauantaina. Ollaan saatu kiinni loistava diili, 60 hengen bisnesryhmä tulee tänne kuudeksi päiväksi. Ne on varannu lähes kaikki talomme koko ajaksi, ja syö ravintoloissamme kaikki ateriat sekä käyttää kokoustilojamme. Tekee erittäin hyvää bisnekselle! Meille se tarkoittaa töitä aamusta iltaan, mutta otetaan sekin kokemuksen kannalta. Suurimman osan ajasta nautin työskentelystä täällä, mutta välillä uuvun ja välillä ahdistaa toisen pomoni jatkuva huutaminen. Ei se minulle huuda, mutta kyseisen rouvan tyyli on huutaa jatkuvasti jollekin, se on sen tapa puhua. En aina ymmärrä miksei asioista voi vain sanoa normaalisti. Muuten tykkään hänestä kuitenkin, hän vie meidät mm. usein ulos syömään. Olen myös kääntänyt takkini toisen pomoni suhteen, jonka kanssa hermoni olivat jonkin aikaa kireällä. Nyt olen alkanut pitää hänestä suhteellisen paljon ja tulemme erinomaisesti toimeen.
Kesäkuun puoliväliin mennessä meille tulee neljä uutta työharjoittelijaa: ranskalainen tyttö, joka on juuri suorittanut maisterin tutkinnon pääaineenaan sustainable development; yhdysvaltalainen tyttö, joka on juuri suorittanut tutkinnon aiheenaan hotel management; pomojen tytär tulee työharjoittelijaksi taidepuolellemme, ja hänen poikaystävänsä - arkkitehtiopiskelija - tulee meille niin ikään työharjoittelijaksi työskentelemään pian avautuvan hotellimme Brickyard Inn:in parissa. En muuten jaksa odottaa että Brickyard Inn aukeaa, siitä tulee upea paikka! 16 huonetta, jokaisesta näkymä muurille sängystä ja suihkusta. Ranskalaiselle tytölle esittelin paikkoja pari päivää sitten ja hän ainakin vaikutti mukavalta. Myös jenkkilikan kanssa olen jutellut facebookessa ja juttu luistaa myös hänen kanssaan. Mukavaa saada kansainvälinen tiimi tänne - se mikä ei ole niin mukavaa on että joudun jakamaan huoneeni arkkitehtiopiskelija Danin kanssa, Michelle joutuu jakamaan huomeensa jenkkitytön kanssa ja pomon tytär tulee myös asumaan samaan taloon. Eli meitä tulee olemaan viisi ihmistä ja yksi vessa/suihku. Siitä tulee "mielenkiintoista". Mutta onneksi Dan ja Emily ovat täällä vain kaksi kuukautta, jonka jälkeen saan toivottavasti taas oman huoneeni. Nyt pitää vain ottaa sellainen asenne että meillä on talossa hauska porukka ja hauska meininki! Toivotaan niin..:)
Elämänrytmini on täällä säännöllisempi kuin ikinä aikaisemmin. Tajusin juuri eilen, etten ole kertaakaan herännyt täällä myöhempään kuin kahdeksalta aamulla, ja vain muutaman kerran olen mennyt nukkumaan puolenyön jälkeen. Kummallista. Se on johtanut siihen että saan heti unta ja ei ole suuria vaikeuksia herätä aamulla. En ole kokenut tällaista ennen, olenkohan ihan terve?;) Euroviisut toki sekoittivat rytmiä hieman kun piti herätä kolmelta yöllä, heh. Muuten elintavat eivät ole täällä niin hyvät kuin toivoa saattaisi. Ruoka on nimittäin, niin hyvää kuin se onkin, suhteellisen epäterveellistä täällä - kaikki uitetaan ja paistetaan rasvassa, kaikki. Yritän syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia aina kuin mahdollista, mutta silti syön täällä huomattavasti epäterveellisemmin kuin söin Suomessa. Vaa'alla en ole käynyt koko aikana. O-ou! Pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon ja pitää päiviä jolloin en syö juuri mitään. Edelleen on mukava tehdä aamuvaelluksia muurille, maisemat ovat täällä uskomattoman upeita. Edellisen postauksen kuvat eivät anna oikeutta sille miltä täällä näyttää nyt, täällä on todella todella vehreää. Vuoret muistuttavat kaukaa katsottuna Malesian sademetsien peittämiä vuoria. Tämähän on vihrein osa Kiinan muuria, ja sen kyllä huomaa. The Schoolhousesta on erittäin mukava kävely upeine maisemineen Xiaolumianiin (yksi ravintoloistamme) viereisessä kylässä, tein kuva-albumin matkan varrelta ottamistani kuvista: http://picasaweb.google.com/msrpublicphotos/EasyHikeFromTheSchoolhouseToXiaolumian#. Aina kun on stressaantunut tai muuten vain apea olo, tuonkaltaisen kävelyt ja maisemat aina kohottavat huomattavasti mielialaa. Kesä on alkanut täällä täysillä - kevättä ei kestänyt kuin pari viikkoa. Useina päivinä on ollut lähemmäs 30 astetta, ja väriä on tullut! Pitää ostaa lisää mustia shortseja, toistaiseksi löytyy vain yhdet - töissä pitää olla aina joko mustat housut tai shortsit. Onneksi Pekingistä perusshortsit saa noin 10 eurolla.
Ollaan ruvettu Michellen ja Randhirin kanssa käymään Huairoussa yhä useammin, suunnilleen kerran viikossa. Mukava illallinen ja muutama olut paikallisessa sähläravintolassa rentouttaa kummasti. Eilen olimme Michellen kanssa korealaisessa ravintolassa, jota ennen kävimme molemmat leikkauttamassa hiuksemme. Onpas mukavaa mennä parturiin ilman yhteistä kieltä - annoin hänen vain tehdä mitä tykkäsi, hyvä siitä tuli. Hinnat eivät täällä edelleenkään päätä huimaa - parturi maksoi 15 yuania eli hieman yli 1,5€. Paikka oli oikein hyvälaatuinen, olisi voinut olla missä tahansa länsimaassa ja hiukset pestiin jopa kahdesti. Sen jälkeinen korealainen ravintola maksoi hieman yli 2 euroa henkilöltä, meitä oli kolme ja aterioita neljä, plus ruokajuomat. Huairou on halpa mesta, hinnat tosin nousevat selvästi kun mennään Pekingin keskustaan. On täällä monet asiat kalliitakin, mutta näin peruseläminen ja hengaaminen on halpaa. Naureskelin juuri eilen Huairoussa, kun Michelle osti "vappuilmapallon", sellaisen mitä Suomessa myydään n. 20€:lla, ja maksoi siitä vajaat 0,5€.
Huomenna koittaa taas vapaapäiväni Pekingissä. Viimeksi olin kaupunginosassa nimeltä 798 District, joka on vanha tehdasalue, jossa rakennukset on muutettu taidegallerioiksi, ravintoloiksi ja kahviloiksi. Alue on täynnä mitä mielenkiintoisempia gallerioita ja studioita (vaikka itse en kyseisestä taiteesta niin innostunutkaan), ja muistuttaa todella paljon Sohoa New Yorkissa. 798 on positiivisella tavalla todella ei-kiinalainen, fiilis oli todella kiva ja ympäristö vanhoine teollisuusrakennuksineen erittäin mielenkiintoinen. Tykästyin alueeseen niin, että ajattelin mennä sinne huomennakin - tällä kertaa otan tosin taksin, viimeksi kävelin sinne n.2 tuntia ja olin paikan päällä sen verran uupunut että se söi nautintoa. Se oli kauempana kuin luulin. Viimeksi otin taksin sieltä tarkoituksenani mennä erääseen kommunismi-nostalgiseen kuuluisaan ravintolaan The Red Capital Club, mutta kärsimättömyyteni sai minut hyppäämään taksista pois aikaisemmin. Päädyin erääseen länsimaiseen ravintolaan syömään länsimaista ruokaa - se oli ensimmäinen kerta täällä. Pari viikkoa sitten kävin kuuluisalla iltamarketilla ja maistoin käärmettä - ei ollut hullumpaa, kuin todella sitkeää mustekalaa. Ette usko mitä kaikkea ne myivät siellä syötäviksi paistettuna: skorpioneja, meritähtiä, matoja, toukkia, heinäsirkkoja, peniksiä yms. Mitäköhän seuraavaksi maistaisin? Ehkä meritähteä. Yksi ruokailuun liittyvä tarina täytyy vielä kertoa, sillä pomoni vei koko työporukkamme syömään ehkä erikoisimpaan ravintolaan missä olen ollut. Se oli maalaistalossa, ei ollut minkäännäköistä ruokalistaa eikä hintoja - ruokaa vain tuotiin pöytiin valtavissa määrin, ja lopuksi pomoni maksoi minkä parhaakseen näki. Sen kuulemma aina näkee palvelussa seuraavalla kerralla paljon edellisellä kerralla maksoi... Maistoin siellä lampaan mahalaukkua, mikä oli kuvottavaa, en suosittele kenellekään. Muuten ruoka oli erinomaisen hyvää. Ravintolan nimi on Mr. Fu's, lähellä Huairouta, mikäli joku joskus haluaa kokeilla. Pomo haluaa kuulemma viedä vanhempani sinne kun tulevat tänne!:)
Muutama viikko sitten tein vapaapäivänäni päiväreissun Pekingistä Tianjin nimiseen kaupunkiin. Se on n. 115km Pekingistä itään, mutta matka sinne luotijunalla kesti vain puoli tuntia. Se oli menevää kyytiä se! Juna lähti uudelta Beijing South Stationilta, joka on kuulemma Aasia suurin. Sinne ei vielä päässyt kävellen, vaan aseman eteen piti jäädä odottamaan Shuttle-bussia joka kuljetti sisälle asemaan. Se oli kummallista.. Tianjin itsessään ei ollut kummoisempi paikka, sillä se oli kuin yksi suuri työmää ja ilma oli todella paksun saasteista. Peking tuntui todella raikkaalta sen jälkeen. Oli siellä toki todella mielenkiintoisakin paikkoja, kuten useat eurooppalaistyyliset vanhat rakennukset, katedraali, valtavat kävelyostoskadut ja "Italian District". Myös vanha temppelialue oli mielenkiintoinen. Kävin myös hauskassa ruokamarketissa, jossa ne yrittivät tarjota mulle mitä ihmeellisimpiä ruokia. Ehkä kaikista kiinnostavin paikka oli China Museum, talo, joka oli päällystetty 700 miljoonalla antiikkisella posliinipirstaleella, jopa vessat olivat posliinin peitossa. Harmi ettei mulla ole kuvia siitä. Ongelma kaupungissa oli se, että kaikkialla rakennettiin mikä esti nauttimasta kovinkaan paljoa. Kamerani myös varastettiin (D'OH!) mikä tietenkin jätti hieman tylsän kuvan paikasta. Peking on niin mahtava paikka, etten kertakaikkiaan keksi yhtäkään syytä miksi menisin Tianjiniin uudestaan - paitsi ottamaan uusia kuvia kun vanhat jäivät jollekin idiootille.;)
Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kiinalaiset ovat erittäin mukavaa kansaa, vaikka häpeäkseni myönnänkin että ajoittain meinaa mennä hermot kommunikoinnin vaikeuden takia. Mutta minähän se olen joka olen vieraassa ympäristössä kielitaidottomana. Silti hermostun monesti kun joku ei puhu sanaakaan englantia, hyi minua. Tai no, kyllähän mä joka päivä kiinaa opin! Työkaverit ovat oikein kehuneet, miten hyvin kielitaitoni on edistynyt, jee! Mutta, you know, kaukana se on mistään riittävästä kuitenkin... Olen ostanut chinese-english phrasebookin ja saanut toisen ilmaiseksi, ja joka päivä jotain koitan niistä katsoa. Lisäksi minulla on diili työkaverini Jessen kanssa: opetan hänelle 10 sanaa englantia päivässä ja hän opettaa minulle 5 sanaa kiinaa päivässä. Ihan hyvin se on toiminut, vaikka välillä ollaan vähän laiskoja. Olemme aloittaneet systemaattisen englannin opettamisen työntekijöille, onhan suurin osa asiakkaista länsimaisia. Työntekijöiden kanssa tulen edelleen erittäin hyvin toimeen. Muutama on lopettanut ja muutama tullut tilalle, niin se tilanne täällä elää koko aika.
Sitten vielä yksi juttu ennen kun lopetan tämän romaanin kirjoittamisen jälleen. Mulla on vihdoin virallisesti kiinankielinen nimi! Kuten aikaisemmin sanottu, kaikilla täällä on sekä englannin- että kiinankielinen nimi, ja sain vihdoin omani ja se on nimikyltissänikin. Nimeni on Song Peng!:) Sukunimi sanotaan ensin täällä, joten suomalaisittain tuo sanottais Peng Song - Peng tarkoittaa kotkaa ja Song on eräs kiinan muinaisista dynastioista. Eli nyt voin sanoa: wo de ming zi jiao Song Peng. Saa nähdä tuleeko kukaan käyttämään sitä, vai olenko vain Peter - todennäköisesti niin. Jotkut kutsuvat minua myös leikkimielisesti nimellä Qiao Ke Li De, mikä tarkoittaa suklaata. On pitkä tarina mistä tuo nimi sai alkunsa, en jaksa kertoa sitä nyt.
Se siitä sitten. Koitan päivittää tätä blogia "hieman" useammin tästä lähtien. Nostakaa Suomi lamasta ylös, täällä ei moisesta näytä olevan tietoakaan! ;)
tiistai 5. toukokuuta 2009
Morjens!
Aurinko nousee. Lähes ylhäällä jo.
Reitti kulkee aika lailla chestnut-puurykelmien lävitse, kuten kuvassa.
Kuva otettu muurin varretla. Ylhäällä jo, kello about kuusi ja aurinko nousee muurin takaa.
Tästä kipuan ylös villille muurille. Ketään ei ole missään, täysi hiljaisuus.
Kippuilin pitkin villiä muuria ja ihailin auringonnousua...
Tästä kipuan läpi ja päädyn villiltä muurilta rekonstroidulle muurille. Oho, ei lippua, ei ei. Yhdistän yleensä patikoinneilla siis villin muurin ja turistimuurin.
Erittäin jyrkkä kohta muurilla. Kuvassa näyttää aivan liian loivalta.
Mitkä maisemat! Sattui hyvä päivä - jonain päivinä täälläkin on smogia ja vuoret sumun peitossa.
Mutta ei täällä kaikki niin kaunista ole.. Muurille menee tuolihissi, ja alas pääsee kelkkailumäkeä pitkin - lippua vastaan tietenkin. Ei oikein sovi ympäristöön jos minulta kysytään.. But it's great fun!
Meidän kylä muurilta nähtynä (zoomattuna, of course)! Voi ku se on pieni...
Alas menin rappusia pitkin.. Yleensä tulen luontopolkua alas - rappuset ovat huomattavasti kauempana.
Ja ne ei lopu...
Mutta nähtävyyksiä löytyy rappujen puolessa välissä, heh.
¨
Törmäsin taas aasiin kylän päätiellä.
Tässä kuvasarja aamupatikoinnista jonka tein noin viikko sitten. Teen vastaavanlaisen reissun monina aamuina, ei hullumpi tapa aloittaa työpäivä. Tämä reissu oli kyllä pidempi kuin yleensä. Kuvia on aika paljon, toivottavasti ei ole vaikeuksia avata sivustoa. Ja toivottavasti ette tylsisty. Voila:
Reitti lähtee aivan The Schoolhousen/kämppäni takaa. Tässä kohtaa olen n. 10min kävelyn päässä, tiellä joka johtaa polulle ylös muurille.
Noin puolessa välissä kylältä muurille.
Aurinko nousee. Lähes ylhäällä jo.
Reitti kulkee aika lailla chestnut-puurykelmien lävitse, kuten kuvassa.
Kuva otettu muurin varretla. Ylhäällä jo, kello about kuusi ja aurinko nousee muurin takaa.
Tästä kipuan ylös villille muurille. Ketään ei ole missään, täysi hiljaisuus.
Kippuilin pitkin villiä muuria ja ihailin auringonnousua...
Tästä kipuan läpi ja päädyn villiltä muurilta rekonstroidulle muurille. Oho, ei lippua, ei ei. Yhdistän yleensä patikoinneilla siis villin muurin ja turistimuurin.
Erittäin jyrkkä kohta muurilla. Kuvassa näyttää aivan liian loivalta.
Mitkä maisemat! Sattui hyvä päivä - jonain päivinä täälläkin on smogia ja vuoret sumun peitossa.
Mutta ei täällä kaikki niin kaunista ole.. Muurille menee tuolihissi, ja alas pääsee kelkkailumäkeä pitkin - lippua vastaan tietenkin. Ei oikein sovi ympäristöön jos minulta kysytään.. But it's great fun!
Meidän kylä muurilta nähtynä (zoomattuna, of course)! Voi ku se on pieni...
Alas menin rappusia pitkin.. Yleensä tulen luontopolkua alas - rappuset ovat huomattavasti kauempana.
Ja ne ei lopu...
Mutta nähtävyyksiä löytyy rappujen puolessa välissä, heh.
¨Raput tulevat samaan paikkaan, josta tuolihissi ja cablecar lähtevät ylös. Paikka on täynnä matkamuistokojuja ja ruokakojuja ja muuta vastaavaa. Olin niin aikaisin liikkeellä että suurin osa oli vielä kiinni.
Törmäsin taas aasiin kylän päätiellä.
Tässä taas näkymä Mutianyun kylän päätieltä.
Siinä oli se reissu.
Kivaa oli, ja on aina!:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)